BMW K-75 C 1988
Olen harrastanut moottoripyöriä vuodesta 1970, ja ensimmäinen pyöräni oli IC-350 mallia 56. Itse asiassa silloin moottoripyörät oli vielä jossain määrin tavallisia kulkuvälineitä, ei pelkästään harrastevälineitä. Matkan varrella on ollut monia erimerkkisiä pyöriä, yhteinen tekijä on aina ollut kaikille se, että ne ovat olleet halpoja, vanhoja ja epämuodikkaita.
Vuonna 2005 ostin pyörän BMW K-75 C v. 1988. Pyörällä olen ajanut vuosittain enemmän tai vähemmän, kuitenkin säännöllisesti. Nyt kilometrejä on 115000. Hankintavuonna oli yksi sähkövika, mutta muuten olen ajanut ongelmitta kaikki nämä vuodet.
Yhtään pyörää en ole itse aikaisemmin museokatsastanut, mutta nyt kun bemarilla tuli 30 v. täyteen, ajattelin niin tehdä. Otin yhteyttä museoajoneuvotarkstajaan, Olli Saloseen ja hän kävi kertomassa mitä pitää tehdä. Alkuperäiskuntoon pyörän sain suhteellisen pienellä vaivalla ja hyvällä tuurilla. Kun olin saanut myönteisen museoajoneuvolausunnon, niin kesäisenä marraskuun päivänä v. 2019 ajoin pyöräni 4 km matkan täällä Nokialla katsastuskonttoriin. Museoajoneuvostatus tuli ja ehdin ajaa kotimatkaa 2 km, kun bemari loukkaantuneena museoajoneuvostatuksesta päätti pysähtyä ja loppumatka tuli peräkärryn kyydissä. Vika jäi bensapuolelle ja bensatankissa oleva pumppu oli lakannut toimimasta. Pumppu on kiinni muovi/kumikehyksessä metallitelineessä ja kuminen osa oli sulanut tankin reunoille ja pohjalle pieniksi tahmeiksi paloiksi. Pumpun alapäässä oleva verkkosuodatin oli repeytynyt paloiksi ja pumpun jälkeen tankin sisällä letkuliitoksella kiinnioleva suodatin tukossa.
Osat sain Englannista Motorworks-nimisestä mp-firmasta. Asennuksen jälkeen totesin pumpun toimivan ja bensaa tuli letkustoon. Mutta moottori ei käynnistynyt, vaan kuului ”tussahduksia” pakosarjasta. Kipinäpuoli on kunnossa ja tulpanjohdot oikeissa paikoissa.
Kyseessä on siis ruiskukone, ja kyselen nyt tässä, mitenkä minun kannattaisi edetä.
