Tuo sdp on metka puolue; joskus se on erittäin kapitalistinen ja toisaalta - kuten nyt- hyvin marxilainen.
Muistan hyvin 90-luvun Lipposen hallituksen; se muutti verotuksen ns aitamalliseksi. Siinä palkkatulot eriytettiin ”aidalla” pääomatuloista.
Elettiin suurten työttömyyksien vuosia ja tavoitteena oli saada firmat kannattaviksi ja kasvuun.
Ja sesam, niin myös tapahtui.
Pääomatulot oli sidottu yhtiöiden vakavaraisuuteen ja tietysti tulokseen.
Se kiihdytti firmoja investoimaan koneisiin, uusiin tehtaisiin jne, siis kasvuun.
Takana oli myös kaksi devalvaatiota, eli senajan kikyä, mutta yhteissummaltaan lähes 30%.
Tuon verouudistuksen takaa löytyy niinsanottu yhden miehen komitea. Siihen kuului sittemmin jo edesmennyt esimieheni professori Kari S. Tikka.
Verouudistus perustui lopulta aika yksinkertaisille ideoille. Laaja veropohja (ei mitään kummallisia vähennyksiä) ja matala verokanta. Osinkotulojen yhdenkertainen verotus avoir fiscal-järjestelmän avulla. Lopputulos oli erinomainen: firmat alkoivat taas menestyä ja yhteisöveron kertymä kasvoi rumasti, vaikka verokanta oli huomattavasti matalampi kuin aikaisemmin.
Tikka-vainaa oli niin arvostettu, että hallituksen kokoonpanosta riippumatta häntä kuunneltiin. Hän ymmärsi verotuksen ja talouden kytkennän syvällisesti. Hän osasi perustella väitteensä niin vakuuttavasti, että vastaväitteet eivät oikein menestyneet, tulivat ne sitten punaisista, sinisistä tai vihreistä. Ja samaan aikaan oli sillä tapaa ystävällinen ja jotenkin sympaattinen hahmo, että ei herättänyt isompaa närää niissäkään, joiden väitteet hän viileän analyyttisesti viipaloi päreiksi.
Tuloverojärjestelmä alkoi mennä huonompaan suuntaan vasta 2000-luvulla, kun Tikkakin oli jo poissa kuvioista. EU edellytti, että yhtiöveron hyvitys myönnetään myös ulkomaille maksettaville osingoille. Tätä ei Suomessa haluttu ja tilalle rakennettiin harvinaisen sekava himmeli, jossa pieniä hienosäätöjä lukuun ottamatta eletään tänäänkin.
