Surullista katsoa kun yksi maailman hienoimmista katedraaleista tuhoutuu.
"Onneksi" tuli käytyä siellä muutama vuosi sitten ja nähtyä se alkueräisenä.
Uudelleen rakennettuna se ei koskaan ole sitä.
Tuo alkuperäisyys taitaa tässäkin tapauksessa olla vähän katsannosta riippuvainen asia. Pytinkiä alettiin rakentaa 1100-luvulla, valmistui 1300-luvun alkupuolella. Sen jälkeen se on aika mittavasti restauroitu monta kertaa, ja poikkeaa monelta osin huomattavasti siitä "alkuperäisestä".
Sellainen hommahan tuolla oli nytkin menossa. Ulospäin näkyviltä osin nyt tuhoutui sivulaivojen ja päälaivan kattorakenteet ja se suippo torniosa, sisäpuolen rakenteita ei kuvissa näy. Ymmärrän Matin katsantokannan; varmaan monelle joka siellä on käynyt, on tunne että se menetettiin. Oletan kuitenkin, että sadan vuoden päästä rakennusta katseleva katsoo taas pitkää kulttuurihistoriaa, ja on lukenut jostain, että piti katto uusia sata vuotta sitten... Jos nuo vanhat puiset katon tukirakenteet olisi uusittu parru kerrallaan, silloinhan se olisi alkuperäinen niinkuin se kuuluisa kivimiehen leka?
Myös arkkitehtoonisista arvoista voi olla montaa mieltä; jonkun mielestä ne etummaiset eli kellotornit ovat kuin linnan puolustustornit, kanuunat vain puuttuvat. Jonkin verran ne poikkeavat rakennuksen muista linjoista. Makuasioista riippumatta pelkästään rakennuksen ikä, koko ja käyttöhistoria tekevät sen yhdeksi maailman kulttuuriperinnön merkkipaaluista, ilman pienintäkään epäilystä.
On ne nuo ökyrikkaat lahjoittajat yksiä piruja, tuostakin pyrkivät kunniaa keräämään...
Vakavasti puhuen kirkot tai muut vanhat kulttuurikohteet tuhoutuessaan koskettavat, saavat surulliseksi tälläisen pakanankin. Kai siinä katoaa pala sellaista ihmiskunnan tulevaisuuteen uskomista palasen historiaa tuhoutuessa, vaikka arkielämän kannalta ne eivät vaikuta mitenkään omaan olemiseen?
- pohti tällä kertaa jaakkovaakko -