Mulla tuo urheilu ei ole koskaan ollut lähellä sydäntä, ja vaivaannun jos joku aloittaa urheiluaiheen samassa porukassa. Penkkiurheilukaan ei vähäisen järjen ja kehnon selän kanssa oo sykähdyttänyt, eli terveyspuolellakin on rajotteita. Mutta Nykäs-Matin liitelyt ja jopa toikkaroinnitkin, niitä olen aina seurannut jollain tasolla ainakin. Ehkä huumori oli Matin selätyskeino armottoman ujouden suhteen, itekkin joskus joutunut turvautumaan siihen lyömällä kaiken läskiksi, työssä ja vapaa-ajalla. Matti siis oli lähellä sydäntä, ei niinkään urheilijana mutta ihmisenä.Omalla kohdalla urheilusta katosi hohto jo kakarana, kun huomasin, ettei mulla jalat kanna juuri minkäänlaisiin suorituksiin. Rupesin miettimään mitä järkeä on yrittää aina vaan pitemmälle ja korkeemmalle, ja noppeemmin, kun siihen ei kertakaikkiaan ole raameja. Samalla katos hohto koko urheilusta. Joskus miettinyt että hullun hommaa. Sekin rahapuoli. Joku harva pärjää taloudellisesti, joku ihan varakkaaksi asti, mutta miksi? Ei sitten osaa antaa asioitaan ammattilaisen hoidettavaksi.
Tuokin julkisuus, miksihän monet julkisuuden henkilöt katoaa näköpiiristä pitkiksikin ajoiksi, jotkut koko loppuelämäkseen. Huomaavatkohan he ettei missään lopulta ole oikein mitään järkeä.Jollain julkisuuden henkilöllä tais olla usein kädessään kirja, jonka kannessa luki että Turhuuksien turhuus. Olis kiva tietää mistä kirjastosta sen saisi luettavakseen. Ainakaan täällä kotikirjastossa ei näkyny olevan.En halveksi minkään tason urheilijaa, laulajaa, rekkakuskia enkä muutakaan, mutta nuo rahanahneet kyllä joskus sylettää. Elääkseen saa olla sopivasti kiinnostunut valuutasta mutta jos aivo on kokonaan ohjelmoitu massia kasvattamaan, niin sinne ei sitten muuta mahdu.Elämäsi oli värikästä Matti, eikä juonenkäänteitä puuttunut, niin että lepää rauhassa.