Netistä löytyy esim. haulla "lento-osasto Kühlmey" jonkin verran tietoa, jos ketä kiinnostaa. Ja on siitä joku kirjakin tehty. Sellainen perimätieto kulki, että osaston tultua Immolaan, oli mukana tietysti lentäjien, suunnistajien ja ampujien lisäksi huolto, eli muutama mekaanikko, osia, tarvikkeita ja työkaluja. Kun koneet laskeutuivat matkalennoltaan Immolaan, kömpi pommittajien ahtaista ja kylmistä tiloista mekaanikko, vietettyään monta tuntia varsin epämukavassa asennossa ahtaassa tilassa. Oikaisi kerran itsensä, kaivoi osat, tarvikkeet ja työkalut esille, ja alkoi huoltaa konetta; ei ollut aikaa turhiin lörpöttelyihin...
Kävin viikonloppuna Jyväskylässä, lapsenlapsen kastetilaisuus oli matkan varsinainen aihe. Mitenkä tämä Kühlmeyhin liittyy? No siten, että tänä aamuna soitin ystävälleni, jonka yhden joulupaketin oli pukki tuonut erehdyksessä meille Anttolaan. Hän sattuikin olemaan muutaman sadan metrin päässä kaupungilla, ja käveli meidän hotellillemme, ja pukin erehdys saatiin näin korjatuksi. Tämä monien tuntema pitkä Jawa-mies taas tietää kaiken tietämisen arvoisen ja vähän enemmänkin yleensä kaikesta sotahistoriasta, mutta erityisesti ilmailun ja Suomen sotien yhteisestä historiasta.
Sodasta on toisaalta vaikea löytää mitään kunniallista kenellekään. Ja toisaalta... tuo osasto Kühlmey taidettiin saada Suomeen (kuten mm. muutakin aseapua sekä viljaa), kun presidentti Ryti Saksassa käydessään erityisesti lupasi, että Suomi ei pyri irtautumaan erillisellä rauhansopimuksella sodasta, vaan taistelee alunperin valitsemassaan joukkueessa katkeraan loppuun saakka. Tuo lupaus käännettiin Rytin yksityiseksi, ja petettiin. Meidän tulevaisuutemme saattoi muuttua ratkaisevasti ja varmasti parempaan suuntaan, mutta ei tuota kovin kunniakkaana valintana voi pitää.
Tänne kirjoittavien sukupolvi on säästynyt sodilta. Toivotaan, että tulevatkin, tuo sunnuntaina nimen saanut tyttärentytär mukana, säästyvät.
jaakkovaakko
