No jos akku tuhotaan sillä että se päästetään syväpurkautumaan niin miksi se olisi takuutapaus?
Eikä se AGM sekään kestä ikuisuuksia lataamatta, joskin kestää syväpurkauksia paremmin kuin perinteinen happoakku.
Kyllä MP-akut kestää kunhan niitä ei päästä olemaan useita kuukausia lataamatta. Ja jos on korkit, niin pitää nestetasapainon kunnossa, se on aina tärkeä asia 
AGM on siitäkin syystä hyvä, ettei siinä juurikaan tapahdu itsepurkausta.
Meillä ainakin jää startilliset Harrikat talveksi kylmään talliin ja keväällä ajokauden alkaessa painetaan nappia. Viitisen vuotta menee lataamatta ja huoltamatta. Sitten, kun pyytää kevätkäynnistykseen latausta, menee vielä kesän ja seuraavaan kauteen uusi Harley-Davidson AGM.
Muun merkkistä en omiin (enkä kaverin) pyöriin laita.
Merkistä ja valmistajista saisi oman topiikin, mutta niin se vaan on, että että H-D:n alkuperäisakku on paras tuollaiseen erittäin suurta alkuvirtaa vaativassa laitteessa.
Kertaan taas pari lyijyakun perusasiaa.
Tuo merkintä AGM tai GEL kertoo vain elektrolyytin olomuodon ( 30% rikkihappo).
Itsepurkauksen määrittää levyn runkoaineen ( lyijyristikko) lejeerinki.
Valamisen helpottamiseksi lyijyyn on seostettava jotain lisäainetta, että sula lyijy on ns eutektinen seos. Tällöin lyijy muuttuu kiinteästä olomuodosta suoraan juoksevaksi.
Muinoin lisäineena käytettiin antimonia, jota liukesi jonkinverran rikkihappoon aiheuttaen voimakasta itsepurkausta.
Nykyään lisäineena käytetään muutama promille hopeaa ja/ tai kalsumia.
Starttivirran suuruuden määrittää pääasiassa se paljonko akussa on levypinta-alaa sekä erottimen paksuus. Yleensä AGM- tyyppisellä akulla erotin on ohuempi kuin GEL-akulla. Levypinta-alaa voidaan suurentaa levyjä ohentamalla. Tällöin kennoon saadaan sullottua useampi levy. Riskinä ohuessa levyssä on aktiiviaineen irtoaminen lyijyristikosta ja siten kontaktin huononeminen.
Näitä asioita käsiteltiin muinoin syvällisesti Huimapyörä- lehdessä olleessa artikkelissani.