Ysikuutosista on omaa kokemusta, tosin ajalta jolloin niitä oli vielä käyttöautoina, eli 90-luvun alusta. Hyviä puolia on kohtuullinen maastokelpoisuus, yksinkertainen rakenne, hyvin tehty vanhan ajan auto. On hyvä ja vakaa ajaa, tukeva kori, nykyajan mukavuuksiakin on, eli istuinlämmitin, takalasin huurteenpoisto, neljät turvavyöt, ajovalojen pesimet ja halogeenivalot jo 70-luvun alusta saakka. Sähköä piisasi ja kaikki komponentit olivat laadukasta länsituotetta (Bosch, VDO, Lockheed, Hella, Talmu, Klippan...). Lähtee hyvin käyntiin talvella ja on lämmin, lasit eivät huurru kun käyttää vipusia oikein jne. Puhallintakaan ei tarvitse pitää käynnissä yli 70 km/h nopeuksissa, lentokoneinsinööreillä on aerodynamiikkaa hallussa.
Huonoja puolia oli kiihtyvyys (65-68hp), eikä se voortin V4 ollut erityisen kestäväkään. Toki nyt 150tkm meni helposti mutta ei ihan umpiluu. Vaihteistolla oli myös rajoitteensa. Mutta nykyään myynnissä olevat ovat melko varmaan ok kuntoisia, huonot ovat jo hävinneet markkinoilta. Tarkista takapyöräkotelot ruosteen varalta, iskarien yläpäät ovat arka kohta. Näkyy takaluukusta, verhoilua siellä ei ole. Harvassa on vetokoukkua, mutta toisaalta sisällekin mahtuu kohtuuhyvin kampetta, takapenkkihän kaatuu.
Huonoja puolia mainittujen lisäksi ne samat kuin kaikissa vanhoissa eli osia ei ihan joka tiskiltä helposti löydy. Ja aina tankatessa saa varautua että väkeä tulee jutulle, kertoo ne 40 vuotta vanhat lempinimet ja vitsit jne. Mutta näihinhän olet tottunut jo IC:n kanssa.
Niin ja Saabistien tukenahan on maan paras automerkkikerho, yksi Suomen suurimmista
Harvoista huonoista puolistaan huolimatta 96 on suunnittelu- ja laatumielessä parempi kuin mikään itäblokin vehje. Ja 70-80 luvuilla niillä ajeli ihan tavallinen työväkikin, eli ei vaikuta liian porvarilliselta vaikka ”kartanolle” sillä kulkisikin
Ja Markkua komppaan Volvo-asiassa, eli kakkosneloskanttinen (240-sarja) farmari on kyllä melkoinen umpiluu.
