Mie oon haaveillu jo monta vuotta tuollasen ostamisesta, vaan ei oo realisoitunu vieläkään.
Noista tekniikoista.
Simppelein on semmonen, missä moottori on etunavassa, ja toimii vaan yhellä teholla katkaisijan takaa. Se katkaisija pittää meillä olla kytketty polkimiin, eli moottori mennee päälle ko polkee, kun lopettaa polkemasta, ei vejä moottorikkaan. Tuollasta oon vähän kokeillu, ja äkkiseltään tuntu aika oudolta ajaa. Tuntu ikäänkuin ryöstäytyvän, vaikka ei sitä tehoa oo paljoa. Voi olla että siihen tottus.
Seuraava vaihtoehto taitaa olla moottori takanavassa, ja tehossa eri alueita ohjaustangossa olevalla katkasijalla valittavissa. Sellasta en oo koittanu. Napamoottorin plussa on, ettei sähkömoottori rasita pyörän ketjuja, rattaita ja vaihteistoa.
Parraana pietyt on keskimoottorisia, ja poljinvoiman tunnistusantureilla varustettuja. Katkasijasta saat valita suhteellisen avustustason, maksimi yleensä jotain 250...300%. Eli polet ite jollain voimalla, kone pannee suhteessa lissää. Herkimmillä antureilla ajaminen on aika lähellä sellasta tunnetta, että jumankekka nyt on jaloissa potkua! Ihan pien viive on aina käynnistyksessä, ja joissain myös kun lopettaa polkemisen, mikä aluks tuntuu ja ouvolta. Keskimoottorisessa myös moottorin voima mennee ketjujen ja vaihteiston kautta.
Parraina pietyt moottorit on Bosch, Yamaha ja uusimpana Shimano Step. Noissa kaikissa on se vääntomomentin tunnistus melko hienosti toimiva. Taitaa kiinalaisetkin sellasta jo tehä, siitä ei oo kokemusta. Noita muita oon pikkusen kokkeillu, ja ne on tuntunu kyllä hyviltä. Ainakin Boschilla on useampia malleja moottoreissa; herkimmät anturit lienee kaikkein kalliimmissa?
Meillä ja koko Euroopassa se peli katotaan polkupyöräks, kun moottori vettää vain silloin kun poletaan, ja kun nopeus nousee 25 kilometriin tunnissa, moottori lakkaa avustamasta. Maksimiteho oli ja rajoitettu, olikohan se 250W? Jos ei olla noissa rajoissa, se ei oo ennää polkupyörä, tullee vakuutustarpeita, ajorajotuksia ja muuta riesaa. Kait niitä rajotuksia ovat ohitelleet, mutta oma käsitys on, ettei miulla ois mittää tarvetta rikkoa noita polkupyöräsääntöjä, sellanen kyllä riittäs. Pieniä vaihteita, paksuja renkaita, ja joustoja keulaan ja satulatolppaan ite kaipaisin, kun ajelut on tuolla kärriteillä ja jopa poluilla. Moottorin apu ois tarpeen jyrkissä ylämäissä; täällä on sellasia mitä ei tavan pyörällä taho päästä ajamalla ylös. Taluttaessa auttava moottori on jossain paikassa hieno asia; esmerkiks jos on lastia pyörässä reilusti ja on sellasta maastoa, missä ei oikein ajamalla mee. Sellanen on kaikissa kalliimmissa miun käsityksen mukkaan.
Ja nää kaikki käsitykset lukemisen ja lyhyitten koeajojen perusteella; saattasivat muuttua kun itelleen ostaa ja enemmän ajelee?
Akkuja on eri kokosia ja niitä voip olla yks tai kaks. Tuo mainostaminen siitä, kuinka pitkälle akullisella pääsee, on täysin älytön. Sehän riippuu siitä avustuksen tasosta; pääsee sillä vaikka Pekinkkiin, kun ei käytä sitä sähköä... siis mitään yhteistä standardia ei oo olemassa, eli mainoksilla ei oo mitään vertailtavuutta, eikä oikein katettakaan.
tälläsiä kirjotti vanhempi polkupyörätietäjä, jolta saattaa jäähä kuitenkii koko laite hankkimatta
jaakkovaakko
PS. Mie oon katellu saksalaista Riese&Müllerin postinkeltaista ja Rohloffin napavaihteella olevaa huippumallia... tuplasti hintaa tuohon Martin linkkaamaan Tunturiin nähen!
