Miepäs nyt arvelen - en tiijä - mistä on kyse; saap oikasta. Niiko kirjotin, tää on oletus mikä on syntyny vaan tän keissin tiimoilta.
On olemassa sertifiointijärjestelmä. Siinä on takana joku, jonka puhas tarkotus on ollu parantaa maailmaa. Homman hoitaa joku, jonka tarkotus on pittää ittesä leivässä, mieluummi leveässä. Järjestelmän kustannukset luultavasti jakautuvat kolmelle maksajalle; metsän omistajat, puuta käyttävä teollisuus, ja veronmaksajat. Teollisuuden intressi on saaha jotkut luonnonsuojelun puolesta huutavat höyrypäät hiljaseks. Metsänomistajan intressi on siinä, että teollisuus ei - edellämainitusta syystä - osta muuta ko sertifioitua puuta. Veronmaksaja osallistuu kustannuksiin tietämättään. Syntyy tarve yrityksille, jotka myöntävät sertifioinnin, ja käyvät tarkastamassa sitä noudatetun (kerran vuodessa). Tuskin ilmaseks.
No siihen on kirjattu määräys, että aukoksi ei saa hakata. Bona fide, hyvässä uskossa, näin metsän monimuotosuus säilyy. No säännöksi se muotoutuu niin, että tietyn kokoseen aukkoon on jätettävä tietty määrä runkoja pystyyn. Metsänomistajan tulonmuodostuksen ja metsäyhtiön korjuukustannusten kannalta on edullisinta jättää "jättöpuiksi" ne, mitkä ois mihinkään käyttöön kelpaamattomia muutenkin... näivertäjien tai muusta syystä. Entäs terveet siemenpuut? Hiekkamaalla mäntykankaalla hoidetussa puupellossa kasvaa mänty komeaksi, pitkäksi, suoraksi; ihanteellinen talouspuu. Mutta kun ei sinne sopivan tihheeseen puustoon tuuli pääse kovin voimallisesti jylläämään, ei se kasvaessaan itelleen kovin runsasta juurastoa tee, vaan tarpeellisen. Käyttää voimasa pittuuven lissäämisseen, jotta saap valoa veljiensä ja sisartensa välissä. Kun ne veljet ja sisaret vierestä kaadetaan, syntyy aukko. Kun sen jälkeen ensimmäisen kerran tuulee reippaammin, siihen mätkähtää siemenpuu tai jättöpuu, kutsuttakoon miksi hyväjään, pitkälleen.
Sertifioinnin kirjain - toimistossa työpöydän takana kirjotettu - tuli noudatetuks. Metsän monimuotosuus ei lissääntyny. Rahhaa hukattiin, mutta kokonaisuuteen nähen aika pieni määrä. Viherpipertäjät koki saaneensa jottain aikaseks toimistoissaan...
Oonko ymmärtäny kokonaan väärin?
Ei miulla asiaan muuten kantaa oo, toivosin kuitenkin hölmöilystä luovuttavan. En omista metsää, mutta ymmärrän metsänomistajien intressit. Metsäteollisuus on leivän tuoja aika monelle Suomessa. Silti luonnonvarojen käytölle on jotakin rajoituksia yhteiskunnan asetettava; meillä on velvollisuuksia tuleville sukupolville, emme voi käyttää kaikkea tässä ja nyt. Oikean tasapainotilan löytämistä kutsutaan politiikaks. Kuunnellaan osapuolia ja asiantuntijoita, ja laaditaan lait. Luodaan valvontajärjestelmä eli lakien toimeenpanojärjestelmä, ja määrätään maholliset sanktiot. Näin pitäs demokratian toimia. Tuloksena valitettavasti monessa kohtaa vaan järjetöntä byrokratiaa.
Henkilökohtaisesti toivoisin, että omassa asuinympäristössäni - jopa kävellen tavoitettavissa - säilyisi tulevaisuudessakin sekä luonnonvaraista metsää että talousmetsää, ovat minulle sielunhoitopaikkoja. Silti ymmärrän, että jos kaikki metsät pyhitetään sielunhoitoon ja muilla elämänaloilla toimitaan samoin, on oltava valmiita luopumaan paljosta muusta, mm. nykyisestä elintasosta.
innostusis jaakkovaakko kirjoittamaan asiasta, josta ei tiedä mitään
