Ilmankos niitä on joutanu sieltä tännekkii lähettää...
Miulla ei mittään varsinaista kantaa oo tuohon elikoitten nimi-asiaan. Niiko selvitin, olin Luonto-lehestä lukenu tuon uuven nimen, ja ko se lehti tullee meille, ja vielä vaimon nimellä, ei sovi miun sieltä löytynyttä tietoa mennä eppäilemmään. Vähän niiko huulena sen ensimmäisen heiton peura-kauriksesta laitoin. Vasta Ahtin kirjotus herätti oikeesti ettimään tietoa nimitysasiasta, ja tuo aikasemmin linkkaamani tiedenaisen artikkeli sitte selvittikkii asian; molemmat nimet on oikeita, nimenvaihos on ns. vaiheessa. Valkohäntäkauris eli valkohäntäpeura, entinen laukonpeura. Tuotu vieraslajina Suomeen 1930-luvulla, Laukon kartanon maille herrojen metsästettäväks. Mutta sen valkohäntäsen jälissä ne sorkan etupainaumat on runsaasti suuremmat ko miun kuvaamien jälkien 35-40 milliä. Villisiallakkii on nuo painanteet pitemmät sekä ne takatöppyrät lähempänä etutöppyröitä, sillä edelleen ite arvelen metsäkaurista kuvvaamieni jälkien jättäjäks, jos ei sitte Penan arvelu karanneesta lammaslaumasta oo kohallaan; karanneesta siks, että paimenen jälkiä ei näkyny vierellä.
Ja tuo nainen, kenen nimillä se Luonto-lehti meille tullee (ylleesä katon kuvat siitä, saatan jonkun artikkelin lukasta), tekkee tuossa taas lähtöä hiihtämään jäälle. Arvel meneväsä Korvensaareen asti, eli saattaa tulla taas tännää vastaa, jahka mie tästä saan ittein polkastuu kävelemmään sinne jäälle. Ko nuo tönkkööntyvät jalat ei oikei ennää hiihtää ossaa, vai harjottelun puutettako sekkii lienee? Kävely sauvoilla jotenkii kuitekii onnistuu.
Kameran otan mukkaa, ehkä tasku-epelin vaa tännää. Jos nään outoja jälkiä, otan kuvia.
jaakkovaakko
