Kirjoittaja Aihe: Yrittäjä-elokuva  (Luettu 4086 kertaa)

Maaliskuu 22, 2018, 08:36:31 ap
Luettu 4086 kertaa

Jouko Kuisma

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2407
Kävin eilen Yrittäjä-elokuvan kutsuvierasensi-illassa.
Kaksi erilaista tarinaa ja hieno kuvaus.
Lähinnä honkajokisen perheen yrittäjyyselämä on mielenkiintoinen.
Naiset pitivät tuota tarinaa surullisenakin.
Gold&Green (nyhtökaura) tarina myös hyvä kuvaus start-up-yrityksestä.
Myös kilpailijan suhtautuminen naisyrittäjiin tytöttelemällä on mielnkiintoinen reaktio.
Olisiko tyypillistä häviäjän vähättelyä.
 :embarassed:
Minä näin elokuvassa hyvää elämäänsä eläviä perheitä.
Kaikki, joitka kadehtivat yrittäjiä, kannattaa mennä katsomaan ja avartamaan maailmankuvaansa.
Palataan keskusteluun, kun olette käyneet katsomassa.
Esitykset alkavat huomenna perjantaina.

PS: minulla ei ole elokuvaan mitään taloudellisia riippuvuuksia.

Maaliskuu 22, 2018, 09:02:28 ap
Vastaus #1

Kari Rautiainen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 5002
  • *** Rauzi ***
Täytyyhän se mennä kattomaan.

Muuten tuosta tytöttelystä tuli mieleeni perussääntö. Älä koskaan moiti tai vähättele kilpailijaa muitten kuullen. Itte saat olla mitä mieltä vaan, mutta pää kiinni.

Ja onhan yrittäjän elämä helppoa. Nukkuu yönsä kuin pikkulapsi
- herää tunnin välein itkemään.

Maaliskuu 22, 2018, 10:21:24 ap
Vastaus #2

Kari Rautiainen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 5002
  • *** Rauzi ***
Tytöttelystä tuli mieleen pojittelu. Minua on joskus pojiteltu työssä työtovereiden toimesta sekä joskus asiakkaidenkin. Olen alkanut kutsua heitä isäksi kun ovat olleet keski-ikäisiä miehiä, niin se on loppunut. Kukaan ei kai ole halunnut näin vittumaista miestä pojakseen. Nyt olen jo  itse sellainen änkyrä keski-ikäinen mies ja en kutsu kyllä ketään pojaksi tai tytöksi jos on ikää yli kymmenen tai tiedän nimen.

Mä kutsuin näitä pojittelijoita esi-isiksi. Nää esi-isät tietää kaiken paremmin. Kun poika.
Toivon hartaasti ettei minusta tulisi esi-isää, elinaikanani.

Maaliskuu 22, 2018, 11:04:53 ap
Vastaus #3

Kari Rautiainen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 5002
  • *** Rauzi ***
Aikoinaan kun tuli oltua provikkapalkkaisena myyjänä niin työkaveri ja edelleen hyvä ystäväni sanoi jolleen joka kehui että hänellä on kolmenkymmenen tai enemmän vuoden kokemus alalta että mitä sillä tiedolla tekee jos se on vanhentunutta. Silläkin kaverillani oli kyllä se 30 vuoden kokemus muttei kehunut koskaan sillä.

Myyntityö on ihmiseen vaikuttamista, sen ajatusten tunnistamista jne. Tekninen tietämys voi vanhentua, vaikuttaminen ei. Ei ihmiset siten muutu. Samaa puuhaa se on ollu vuostuhannet.

Maaliskuu 22, 2018, 11:36:08 ap
Vastaus #4

Jaakko Latvanen

  • Vieras
Savolaisillahan se on tuo manipulointi varsin verissä.  Oon kuullu yhen tarinankii, laitan tähän.  Vaikka oon saattanu laittaa jo aiemmin johonkin.

Yhellä kylällä oli sellanen nuor mies, ja samalla kylällä asu hänen ikäsensä tyttö.  Alkovat katella toisiaan sillä silmällä, ja sitten jo alkovat iltasin kuleksia yhessä kylän raitilla.  Yhtenä iltana oli poika taas saattanu tytön säällisesti kotiportilleen, ja siinä sopivat seuraavana iltana taas tapaavansa.  No kävi kuitenkin niin, että kohtasivat päivällä kaupan pihalla, ja tietysti vetivät ko magneetit toisiaan puoleensa.  Siinä synty sitte seuraava keskustelu:

Tyttö maahan katellen:  "Arvoopa suatko iltasella!"
Poika empien: "Empä taija soaha..."
Tyttö siihen: "No arvoopa uuvelleen!"
Poika ilahtuen: "No jos minä sitte kumminnii soan!"
Tyttö edelleen maata potkien ja kulmain alta poikaa vilkuillen:  "Mistee se tuohhii rutjake kaeken aena het tieteä!"

jv

Maaliskuu 22, 2018, 12:01:13 ip
Vastaus #5

Risto Saastamoinen

  • Vieras
Savolaisillahan se on tuo manipulointi varsin verissä.  Oon kuullu yhen tarinankii, laitan tähän.  Vaikka oon saattanu laittaa jo aiemmin johonkin.

Yhellä kylällä oli sellanen nuor mies, ja samalla kylällä asu hänen ikäsensä tyttö.  Alkovat katella toisiaan sillä silmällä, ja sitten jo alkovat iltasin kuleksia yhessä kylän raitilla.  Yhtenä iltana oli poika taas saattanu tytön säällisesti kotiportilleen, ja siinä sopivat seuraavana iltana taas tapaavansa.  No kävi kuitenkin niin, että kohtasivat päivällä kaupan pihalla, ja tietysti vetivät ko magneetit toisiaan puoleensa.  Siinä synty sitte seuraava keskustelu:

Tyttö maahan katellen:  "Arvoopa suatko iltasella!"
Poika empien: "Empä taija soaha..."
Tyttö siihen: "No arvoopa uuvelleen!"
Poika ilahtuen: "No jos minä sitte kumminnii soan!"
Tyttö edelleen maata potkien ja kulmain alta poikaa vilkuillen:  "Mistee se tuohhii rutjake kaeken aena het tieteä!"

jv

Suapiko kommentoijja? Hiljaisuus? Siis suapi.

Muuten män kohalleen, mutta murre on suoraan Hirvaskylältä.