Nikkasen tulevaisuuven ennustuksesta tuli yks juttu mieleen; saatan olla selvittäny ennenki, en muista, mutta ei sen väliä kun ette työkään muista...
Kuiteskin, palvelutalloon oli pitkän elämän jo yhessä viettäny pari, Väinö ja Hilma nimeltään, muuttaneet. Elämä oli tasasta ja säännöllistä. Sellanen ruttiini oli tullu arjen kulkuun, että istuvat iltapäivällä vierekkäin sohvalla ja kattoivat televisiosta Kauniita ja rohkeita, joka päivä. Ja ihan vaan vanhojen aikojen muistoks siinä istuissa aina Hilma piti Väinöään pippelistä kiinni.
Sitte kuitenkin yhtenä iltäpäivänä ei ollu Väinöä missään. Hilma ihmettellee ja ihmettellee, ja kattoo sitte Kauniit ja rohkeet itekseen. Kohta tullee Väinö, vaan ei vastaa Hilman kyselyihin, tuhisee vaan omiaan. Seuraavana iltapäivänä, hyvissä ajoin ennen Kauniita ja rohkeita alkaa Väinö pyöriä ympyrää lähtöä tehen. Hilma kyselemmään, että minnekä nyt, kohta tullee Kauniit ja rohkeetkin. Väinö ei sano mittään, jatkaa vaan lähön tekkoo. Hilma tiukkaamaan kovempaa, että minnekä menet. Menen mihin menen, sannoo Väinö. No Hilma on jo tehny kierroksen muitten palvelutalon rouvien luona, ja tietää kyllä. Sanova napauttaa Väinölle, että kyllä mie tiijän, sie menet yläkertaan sen uuven leskirouvan, sen Huldan luo! Menen mihin menen, sannoo Väinö. Sillon pistää Hilmalla oikein vihaks, itkettääkin jo. Ja tiuskasee Väinölle, että sano nyt mitä sillä Huldalla on semmosta mitä miulla ei oo! No Väinö siihen, että sillä on se Parkinsonin tauti...
Äänestys