No nyt on sopiva hetki ja aika tälle jutulle; oon saattanu ennenki selvittää, mutta ei sitä kukkaan muista kumminkaan...
Olin enne armeijaa sellasessa huonekalubisneksessä, jonkinlaisena apurina jonkinlaista korvausta vastaan. Joskus pääs käymään niin, että nuorten miesten ryhmän iltaharrastus meni vähän juopottelun puolelle, ei onneks joka ilta eikä ees joka viikko. Kerran kuitenkin, oiskos kello käyny samoja ko nytkin, tai iltayötä kumminkin, pääs juotava loppumaan, kun oli ringissä aika monta ukkoa. Firman kassassa oli viiskymppinen - siis 60-luvun loppupuolen markkoja - ja aamulla oli vakiasentaja, joka piti raaterista (Ford Trader) huolta, tulossa hakemaan edellisessä korjauksessa rästiin jäänyttä 25 markan suoritusta. Porukan pomo Reiska anto sen viiskymppisen Jimmyksi kutsutulle kaverille, ja hänet laitettiin muutaman askelen päästä ns. heimolaisten mökiltä hakemaan lissää juotavaa. Pöytäviina makso siihen aikaan 11,90 alkossa ja 25 markkaa siellä mökillä, eli homma hallussa, aamuksi jääp se tarpeellinen. Reiska vielä lähtiessä Jimmyä vannottaa, että kato tarkasti, että saat oikein rahasta takasin. Jimmy viipyy ja viipyy, Reiskaa alkaa hermostuttaa. Vihon viimen Jimmy tullee takasin, pöytäviinapullo kummassakkii kädessä, ja kailottaa jo ettäältä, että ei niillä ollu antaa rahasta takasin!
Niiko sanoin, porukkaa oli ringissä, varsinaisesti ei siinä vaiheessa ois tarvittu ennää yhtään juomista, kun aamulla piti kuitenkin olla työn touhussa. Mutta ei niistä kahesta pullosta tarvinnu maahan kaataa, kaik män...
Ja aamulla heti ko avattiin puoti, kävel yks rouva tyttärensä kanssa ostamaan kampauspöyvän, ja makso käteisellä, just enneko se vakimekanikko tuli peräämään saataviaan, eli no problem...
Sen verran vielä, että aika varovasti osallistuin mie niitten ostosten tuhoamiseen jo silloin, olinpahan olevinnaan mukana siinäkin touhussa.
jaakkovaakko taas nuoruuden mielen syövereihin painuneissa erikoishetkissä