Miun isä - 1905 syntynyt - joutu ja rämpimää läpi sodat. Tuskin sankarina, toivottavasti oman osansa yrittäneenä kuitenkin. Ei paljon puhunut eikä muistellut niitä. Muolaa hänen lapsuuden pitäjänsä, ja venäläisen - pietarilaisen - ylimystöperheen poika oli kesä-ajat ollu leikkikaverinaan, heillä oli datsa samal kyläl. Sillo oli isä oppinu vennäin alkeet. Katteli tai kuunteli joskus viimisinä vuosinaan ryssän molotusta telkkarista, ja oli osaks ymmärtävinnää. Ennen talvisotaa asuivat Ensossa, kolme miun vanhinta siskoa oli jo syntyneet. Vanhimmat siskot oli opettaja laittant keske koulupäivän kottii, ko ryssän konneet alko pommittaa Ensoo, siel oli klooritehas. Eivät osuneet. Isä ja äiti oli hädissää ettineet lapset ja sillo alko evakkoretki melko pikasel valmistelul heijä kohallaa.
Kun jatkosodan rintamalinja meni kauas itään, ja ihmiset muuttivat Karjalaan kotikonnuilleen, miun isä oli sanonu äitille, ettei mennä Ensoo takasii, sielt tullee kuitenkii lähtö.
Miun kotona opittu puhe on kannaksen karjalaa, mut taitaa olla paremp, etten korjaile Eeron murretta; voip olla töis yritetty kirjakieli ja Jyväskylän vuosien ja nykysen asuinpaikan vallitsevat savon murteet sotkeneet jo miun apsoluuttisen kielikorvan... Rämpsäläs meijän naapuris muute asu yks leskirouva aikuisen poikansa kanssa, heijän nimensä oli Nikkanen; Kanneljärveelt olivat lähteneet evakkoretkelle hyö. Oiskos se leskirouva ollu Elvi tai Helvi - saatan muistaa vääri - ja poikansa Pentti, joka oli syntynyt 1937. Liekö Eerolle sukua?
