Yritin jo tuolla omalla kuomu-kokemuksella vähän siihen suuntaan viitata, että taloudellista järkeä ei itse tekemisessä ole. Ei minkäänlaista. Mutta jos tuollaisen askartelun laskee harrastukseksi, ja lähtee siitä, että kaikki harrastukset maksavat, niin mikä ettei.
Vajaa 40 vuotta sitten oli ittellä kärrintarve. Sillon ei vielä valmiita ollu joka rautakaupassa tarjolla, ja olivat aika kalliita tämän päivän valmiisiin verrattuna. Silloin tehtiin ite. Osaltaan autto se, että tehtiin ns. talon ajalla, suurelta osin talon tarpeista ja vielä talon ammattimiehet teki kaiken vaikean, esim. hitsaukset...
Mutta kilpamoottoripyörien kuletus oli yks tarve, nimenomaan rähjäpyörien. Ne oli jo sillon sen verran korkeita, että teki mieli pudottaa se lava mahdollisimman alas, ettei se pyörä näytä olevan hinaavan pikkuauton katolla. Aisa tehtiin neliöputkesta, ja siihen pokattiin mutka tuon alas pudottamisen takia. Akseliksi ostin silloin kuitenkin kumikiertojousisen valmiin, pyöränlaakerit siinä kaksi suoraa kuulalaakeria puolellaan. Sattu olemaan ittellä hyllyssä kaksi ylijäänyttä auton iskunvaimentajaa, niin niille hitsattiin rakenteeseen korvat; ei pompota tyhjillään, niinkuin nuo kumijousiset ilman vaimentajia.
Lähes 40-vuotisen elämänsä aikana kärri on kahdesti purettu, raapattu, maalattu, uusittu vanerit ja sähköt, ja kummallakin kerralla vaihdettu nuo pyöränlaakerit - ihan vaan varmuuden vuoksi. Toisessa läpikäynnissä rakennettiin sitten se kuomu. Sekin enimmäkseen ylijäämätarpeista, mutta silti tuli hintaa enemmän kuin valmiille... mukavaa askaretta, ja aina siinä lopuksi kokee onnistumisen iloa, kun yrityksen ja erehdyksen kautta pääsee maaliin, ja ihan tarkoittamatta syntyy uniikki tuote... mutta siitä aisasta piti alunperin kirjoittaa: tuohon vuosikausia eläneeseen, vaikkakin aika paksuseinämäiseen, neliöpalkkiin en enää sataprosenttisesti luottanut, kun ei siinä sisäpuolella ole mitään pintakäsittelyä. Vauhdissa katkeava aisa saattaa aiheuttaa aikamoisen katastrofin liikenteessä. Niinpä tuossa jälkimmäisessä perushuollossa u-palkista tehtiin ylimääräiset tuet kärrin etukulmista aisan keulaan, pulteilla sekä kärrin runkoon että aisaan kiinni, ja aisaan siis samojen pulttien alle missä vetolaite on kiinni. Alkuperäinen aisa on enää oikeastaan vain koristeena.
Kuomu on monessa kohtaa ollut tarpeeseen. Trialipyörä oli siellä katseilta ja ilkivallalta piilossa, kun kisareissuilla yöpyi jossain hotellissa; tosin suurimman osan trialuran aikakaudesta omistin pakettiauton. Puutarhajäte on aika helppoa kuljettaa, ei tarvi peittää eikä sitoa. Huonekaluja on ja joskus kuletettu - sekä viety että tuotu - sateelta suojassa. Minäkin - ihme kyllä - ymmärsin suunnitella kuomun niin, että muutaman pultin avaamisella saa etulaidan pois, vaikka kuomu on paikallaan. Helpottaa sahalla käyntiä kummasti. Ei kuomunkaan irrottamiseen tarvi hirveästi pultteja avata, mutta sitä ei kyllä jaksa yksin nostaa pois kärrin päältä.
Pientaloasujana on vaikea kuvitella elävänsä omistamatta peräkärriä, vaikka niitä voi vuokratakin, eikä sitä käyttöä niin kovin montaa kertaa vuodessa ole. Kaupunki- ja kerrostaloasujana välillä ollessani kärri joutui kyllä evakkoreissuun; ei ollut pihalla sille paikkaa.
Tyytyväinen olen ollut ja olen tuohon "omatekoiseen". Mutta jos nyt olisin hankkimassa kärriä, ei tulisi sekunniksikaan mieleen tekeminen. Ostaisin valmiin, ja toivoisin, ettei perisynti nuukuus iskisi, vaan ostaisin ennemmin kunnollisen...
jaakkovaakko