Sellasiakkii käsityöammatin harjottajia saattaa olla. Tarviivat hyvinkii mestarillista selittäjäntaitoo, että miks siitä tuommonen tuli...
Ruottalaisten työmoraalista on miulla kaks kokemusta elämäni varrelta. Ennen varusmieheks pääsemistä olin hetken Tukholmassa porraamassa kassakonneen akseleihin reikiä. Urakalla. Melko tiiviiseen tahtiin sai painaa, jos meinas alkuperäskansasten porraajien vauhissa pyssyy. Ja urakkapalkkauksesta huolimatta kellokortti leimattiin mennen-tullen, eikä lähetty perjantaisin eikä aattoina yhtään minuuttia liian aikasin kottiin.
Seitkytluvulla olin maansiirtokonneen kuskina sellasessa ruotsalaisessa firmassa, mikä tonki Imatralla Ovakon kuonakassaa ja erotti sieltä vielä malmia. Kolme konetta ja kolme työntekijää, tuntipalkalla kaikki. Ei kettään pomoa ees Suomessa missään, yks Ruotsiin jo lapsena muuttanut suomalainen kävi ehkä nelisen kertaa vuodessa paikalla. Ne kaks muuta konneenkuskia olivat ruotsalaisia. Olivat joka taatanan aamu 10 vaille seittemän konneen vieressä, rasvasivat joka ainoan nipan, ja tasan seittemältä uppos kauha kuonakassaan. Ja heti neljän jälkeen, ko oli viiminen kauha tyhjennetty, ajettiin kone asianmukaseen paikkaan yöks tai viikonlopuks. Ikkunanpesut - ei oo muuten ihan pilipalihomma se kuonakasalla riehuvassa konneessa - tehtiin omalla ajalla. Liksa oli miullakin kohtalainen ja ehkä noilla arbetskamraattenilla vielä parempi. Tai olivat muuten poikkeusyksilöitä.
En oo kuitekaan tiukempaan työmoraaliin törmänny missään, tai ehkä opettajat ja isot pomot käyttää vielä enemmän ommaa aikaa kaiken maailman jonninjoutavaan, mutta työhön liittyvään, ilman eri korvausta.
jv
