Tää on oikeestaan kovasti salasta tietoa, mutta ko tiijän ettei täältä jutut leviä, ja oon tainnu jo aikasemminkii osaltaan selvittää tätä.
Ei auta siinä Leksan eikä Eeron toivomukset; ko on homma otettu hoiettavaks ni se on hoiettava. Ite jo ikämiehenä en oo varsinaisessa suoritusportaassa, mutta suunnittelussa ja johossa kyllä. Ne on etukätteen kaikkien reviirit ensi sovittava, ja nuorempien kohalla vielä varmistettava, että on ymmärtänneet riittävästi kiviä pakastaa. Ja sitte otettava vastaan ilmotukset, missä on jo käyty. Saatan miekii tankata varoilta kawasakin, ja iha nuoruuven muistoja verrytellessä olla ikkäänkuin reservissä, että jos jollakii tullee ongelmia tai jottain, ni voin jonkun pienemmän lätikön käyvä paikkaamassa sitte. On se nykyaikana kyllä aika lailla helpompaa; pakastimia ko ei ollu piti puruissa olla kivet talvesta asti. Ja kirjeillä ensi ja sitte lankapuhelimilla sovittiin alueet ja paikat ite kullekin. Nyt jaetaan netissä salasilla sivuilla kaikki informaatio, ja on navigaattorit ja suorat ajantasaset yhteyvet ilmottaa onnistunneet suoritukset sekä maholliset ongelmat. Satelliittivalvontaa ei vielä tälle vuojelle saatu käyttöön, mutta kehitteillä on sekkii. Toisaalta huolestuttavasti on jaakkojen määrä alentunu, reviirit kasvaa ite kullekin nuoremmalle jaakolle. Jeepit, mönkijät, mopot, ja etenkii enduropyörät taas mahollistavat isommat reviirit, ja jotkut nohevammat ajelee paksurenkaisilla polkupyörilläkkii melkoset lenkit!
H-hetken mentyä ja muutaman viikon huililoman jälkee pietään mahottomat juhlat. Siellä myö vanhemman polven jaakot selitettään suu vaahossa, miten enne tehtiin, ja nuorempia naurattaa! Vaa heti niihen juhlien jälkeen on alettava jo suunnitella ens vuotta; ei se itestään synny tääkään savotta!
jaakkovaakko
