Miulla on nykysin harrasteautona maaliskuussa ihka uutena ostettu kiija. Ja on se ekoteko; nimittäin miun lompakkoa kohtaan. Luulin, että uus auto (ensimmäinen itelle ja omilla rahoilla ostettu ikinä) innostas sen verra, että ees pesis joskus. Kerra oon käyttäny käsinpesufirmassa pestävänä, siihe on jääny. Eli into auton harrastamisseen loppunu. Toivottavvaa ois, että se toimis ja veis perille. Ois tietysti hienoo, jos ois hyvä ajettava ja muutekii mieleinen, vaan köyhän on tyyvyttävä köyhän ihmisen autoon. Kerran vuodessa käyttää merkkiliikkeessä uskomattoman halvassa huollossa, ja ajaa takuuajan loppupuolelle ja sitte taas vaihtaa uuteen...
Menovettä mennee litra enemmän sattaa kilometriä kohti ko entisellä, ja kalliimpaa vielä; entine - kiija sekin - oli tiisseli ja tähä tankataa pensaa. Onneks ei oo tuota ajelua määrääsä enempää.
Hienoa ois, jos tallissa ois joku tuollane vähä erikoisempi auto, tai vaikka joku nuoruuven aikane nostalgia peli, Mini tai kuussatene tai mikä vaa. Oikeesti kadehin niitä, jotka jaksaa harrastaa ja pykätä, mutta on oltava realisti oman jaksamisen ja viittimisen kanssa ja sovitettava harrasteauto siihen. Ottaa päähän ajella tollasella, mutta ko tiijän, että vielä enemmän ottas päähän se ikuisesti vaiheessa tai pukeilla tai jottai oottamassa oleva rojekti...
jv