Miun edellinen auto, Kia Ceed, ostettiin Tampereelta. Ihan uutena, ja siks Tampereelta, kun paikallinen Rintajouppi oli latonu mahtavan tarjouksen nettiin; puhelimessa tehtiin kauppa. Väriks joutu hyväksymään kahesta mahollisesta mieleisemmän. Oisivat tuoneet tosi halvalla autonkuletusauton kyyvissä kotipihaan ja vieneet vanhan Ceraton mennessään, mutta päätettiin tehä kulttuuri- ja tutustumismatka Tampereelle samalla. Auto haettiin, käytiin taidenäyttelyssä, teatterissa, palloiltiin Tampereella, yövyttiin hotellissa.
Ja sitte lähettiin kohti kotia hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen. Jottain nähtävyyksiä oli kerätty kotimatkan varrelta, eli ei menty suorinta eikä lyhintä reittiä, maaseudulla kierreltiin monen mutkan kautta. Reitin latasin puhelimen googlemapsiin, ja luuri keskikonsolin lämmityssäleikköön entisestä autosta otetulla klipsillä. Jossain Hauholla tai Tuuloksella oltiin tulossa, poikettiin johonkin jottain kattomaan tai kahville tai jotain. Tultiin autoon takas, lähettiin liikkeelle ja mie tyrkkäsin navin taas päälle, jatkamaan opastusta. Ja autoon kajahti omia aikojaan hätävilkut päälle. Mie kattelen, että missä se hätävilkkukatkasin on, yleensä ne on jossain siinä keskellä kummaltakin penkiltä yletettävissä. Mutta ei oo missään.
Mie kurvasin pussipysäkille, ja etin katkasijjaa. Ei löyvy. Vaimo kaivamaa ohjekirjaa hanskalokerosta; Kiassa vielä oli paperille painettu, nykyseen eli Hyundaihin ei ennää saanu ko se on netissä ja maailma pelastuu... No, vähä enne enneko vaimo oli päässy ees alkuu sen ohjekirjan selauksen kanssa, mie jo hokasin, että tottakai se hätävilkkukytkin on sen ritilään laitetun luurin takana, ja sillä luurilla mie ne hätävilkut olin saanu päälle, ko navikointia käynnistin...
Monet naurut on sen kanssa jälkeenpäin naurettu. Etenkii vaimo on.
jaakkovaakko
