Meillä on olohuoneen ikkunan eessä tuollaista oleskelualuetta, ei kovin paljon, mutta on kuitenkin. Siinä on keinu, ja kesällä muovinen pöytä ja tuolit. Järvi häämöttää puitten välistä. Mukava siinäkin on istuskella saunan jälkeen olusilla tai kahvilla joskus, vaikka ihan katotonta tilaa onkin.
Minulla oli myöhemmässä poikamieselämässä kerrostalossa parveke, lasitettu sellainen. Lasitus jatkoi aika tavalla käyttöaikaa keväin, syksyin. Haittoja hankalakäyttöiset ja rämisevät lasit, eivätkä oikein kovemmassa tuulessa pysyneet avoimina lukituksissaan. Lasit kiinni se oli taas aikamoinen pätsi vähänkin aurinkoisemmilla keleillä.
No nyt on täällä huushollissa elätelty ajatusta, josko tuohon olohuoneen eteen saataisiin jonkinlainen terassi, joko vain katolla tai lasitettuna. Olohuoneesta siihen menisi ovikin, joka ei tosin ole ollut missään käytössä tähän asti, on kuljettu apukeittiön ovesta takapihalle.
Rajoittavia tekijöitä on (laiskuuden ja köyhyyden lisäksi) se, että järvinäkymää olohuoneen ikkunasta on sen verran vähän, ettei sitä haluaisi yhtään peittää, eikä valon pääsyäkään juuri rajoittaa. Jos terassin katon tekee samalle kulmalle kuin talon katon, se putoaa äärireunalta helposti vähän silmille sisältä katsoen. Toinen arveluttava asia on nuo pikkulinnut, joita talvella syötetään; niitä ei haluttaisi löytää vainaina laseihin törmänneinä.
Onkos kellään kokemuksia lasitetuista terasseista, tai valokatteella katetuista? Mikä olisi minimi kattokulma, mistä lumet tulevat itsekseen alas?
Raadin raatimista odottellen jaakkovaakko
