Ihan tällaista henkilökohtaista pohdiskelua:
Eikös viherpeikkoa kannattaisi lähteä nujertamaan yhteistyöllä barrikadien sijaan. Vihreiden ideologiassa on paljon polttomoottoria vastustavia elementtejä, ja sen äärilaita ei näe sijaa millekään fossiilista polttoainetta polttavalle laitteelle, mutta moottoripyörällä voisi olla paikka myös vihreässä ajatusmaailmassa. Etenkin tiheään asutuilla alueilla MP-voitaisiin hyvin nähdä varsin vihreänä vaihtoehtona yksityisautoilulle, mikä erityisesti tuntuu olevan se punainen vaate. Moottoripyörä kuluttaa vähemmän polttoainetta, se on kevyempi ja kuluttaa vähemmän tiestöä, se väljentää ruuhkia ja on sujuvampi käytettävä ahtaassa liikenteessä ja vie parkkitilaa vain murto-osan henkilöauton viemästä parkkitilasta. Toki se kuljettaa vain 1-2 henkilöä mukanaan, mutta niin tekee tällä hetkellä suurin osa suurten kaupunkiemme aamuruuhkan henkilöautoistakin. Kimppakyytikulttuuri on kasvattanut suosiotaan, mutta se ei valitettavasti pysty voittamaan kovin helpolla ihmisen yksilönvapauden tunnetta. Olen jo aiemmin sanonut, että moottoripyörän yhteiskunnallista roolia todellisena arkikulkuneuvona tulisi pyrkiä nostamaan takaisin. Näillä argumenteilla voisi vaikka tanssia käsikynkkää vihreiden kanssa (pois lukien se ideologinen äärisiipi, jolla on ikävä kyllä usein myös todellisuudentaju karannut samoille korkeuksille ihanteiden kanssa).
Ja mitä tulee uhkaan, joka kohdistuu vanhoihin vehkeisiin, niin se on tietyiltä osin todellinen. Meillä on jo konkreettisia esimerkkejä esimerkiksi Berliini (kaksitahtikielto) ja Pariisi (ajokielto 1997 vanhemmilla). Mutta Vihreiden joukosta löytyy myös ymmärrystä kulttuurihistorialle, etenkin siellä punavihreällä puolella. Ja siksi esim. Simo Niemisen usein mainitseman harrastuksemme kulttuurityön statuksen merkitys on tärkeä seikka. Aluekerhoparlamentin keskusteluissa tuli esille kulttuurihistoriallisen merkityksen lisäksi myös erilaisia sosiaalisen vuorovaikutuksen muotoja, joissa veteraanimoottoripyöräharrastus voisi olla mukana, esimerkiksi mielenterveys ja päihdetyö, sekä lapsi ja nuorisotyö.
Sitten loppuun vielä poliittinen disclaimer:
Olen aiemmin äänestänyt vihreitä ehdokkaita, mutta vaihtanut väriä jo ainakin kymmenen vuotta sitten. Vihreiden ideologiassa on paljon hyviä elementtejä, mutta se vihreä ajatusmaailma, jonka minä jaan tuntuu kuolevan vanhojen Koijärven jäärien mukana. Yllä oleva teksti ei siis ole poliittinen agitaatiopuhe (ja olis muutenkin pari päivää myöhässä
), vaan ajatuksia, joita tästä keskusteluketjusta heräsi.
