Nuo mekaaniset vipusuhteet on sellasia laskettavia asioita, joissa saattaa olla olemassa se absoluuttinentotuuskin. Kun rakenteeseen vaikuttaa lisäksi kitkat, taipumat, värähtelyt, lämpötilat ym. epämääräiset asiat - vaikka kiky jätettäskin huomioimatta - laskeminen vaikeutuu oleellisesti. Johonkin voi olla kokemusperäsiä korjauskertoimia käytössä helpottamaan arviota. Ite sanosin, että just tässä on sellanen rakenne, että jos se on kovasti kriittinen ongelma, ja on aikaa ja mahollisuutta, niin rakennettas jouselle ja vaimentimelle joko siirrettäviä tai vaihettavia kiinnityspisteitä, ja ruvettas tekemään testiä. Suurtaajuuskameralla kuvia asioitten ymmärtämiseksi... siis tarkotan vaan, että insinööritieteen vajavaisuuvet on myös ymmärrettävä, ja nöyrryttävä kokkeilemmaan joskus.
Ja jos nyt sitte siirrytään jo tieteen puolelle:. Ossi tais tarkottaa tuolla päiväntasaaja-jutulla maan pyörimisen aiheuttaman keskipako tahi hakuvoiman muutosta. Eli kun ollaan kauempana pyörimisakselilta, eli säde kasvaa, kasvaa myös gravitaatiota kumoava keskihakuvoima. Tästä sitte sujahettaankii sujuvasti hanhiin! Ne kun nimittäin nousee levoltaan tai syönnöksiltään muuttomatkalla, melkein aina lentäävät ensi akkakebnekaisen johdolla par kierrosta ympyrää. Saattaa niiden liike tai tasapainoelin olla herkistyny tuntemaan just tuon gravitaatio ja keskihakuvoiman eron (olikos se joku correaliskiihtyvyys vai?) ja sen avulla kalibroivat kompassin kohilleen. Sitte akka määrää siivellä osottaen, että tuohon suuntaan, hans aluks vetämään ja tasasta läpytystä joka siipiparilla! Ja kaakatuksesta päätellen läheskään kaik ei oo suunnasta tahi vetovuoroista sammaa mieltä...
jv
