Nyt kun alkoi pulppuumaan niin vielä pittää...
Uutiset kertovat valosta tunnelin päässä, mikä ei olisikaan vastaan tuleva juna. Saksalaisten teollisuusjättien toiminnot Suomessa ovat nostamassa joitain sektoreita, rakentaminen kiihtyy...
Miksi Mersu ja Meyer uskovat Suomeen? Meyerin kohdalla kuvittelen, että siinä on oikeasti kyse luottamuksesta suomalaisten osaamiseen loistoristeilijöiden rakentajina. Mersun kohdalla on hieman kysymysmerkkejä ilmassa. Mersulle kotimarkkinat ovat elinehto, vaikka niitä muuallekin ostetaan. Kova kysyntä on laittanut etsimään valmistuskapasiteettia. Mersu olisi voinut investoida joko kotimaahansa, missä vastassa olisi tosin ollut pula työvoimasta, tai lähemmäs itseään itäiseen Eurooppaan. Uusikaupunki oli kuitenkin kiinnostava: valmis tehdas, työvoimaakin jo valmiiksi koulutettuna, saattaa kiinteistöverot ja sähkökin olla aika edullisten sopimusten takana... Meillä noidutaan, että voitot valuvat ulkomaille, kun omistus on siellä. Se on niin pieni ongelma, ettei kannattaisi mainita, ennemmin kannattaa iloita jokaisesta syntyvästä työpaikasta.
Ainoa epämiellyttävä tekijä - varsinkin Mersun kohdalla - on se, että Mersu on maineestaan tarkka, ja vaikka se onkin Saksassa ylemmän keskiluokan merkki, ei Mersu halua mainettaan menettää asiakkaittensa silmissä. Siis sellaista mainetta, mikä pitää vihreyteen taipuvaiset, mielestään sosiaalisesti vastuuntuontoiset ylemmän keskiluokan naiset asiakkaina... olisi katastrofi jäädä kiinni päästöhuijauksesta - paljon suurempi Mersulle kuin V.A.G:lle - tai jos joutuisi irtisanomaan tuhansia ihmisiä. Saksassa. Tämä on meille uhka: jos menekki hiipuu, ei alasajo kohdistu ensimmäiseksi Stuttgartiin. Mutta ei sitäkään ole mitään järkeä pelätä etukäteen - tehdään Mersuja niin hyvin kuin osataan, se on ainoa oikea tie minun mielestäni.
Työllisyyden kohentuminen on meille kaikki kaikessa. En minä sitä työtä tarvi, mutta kukas muuten MINUN ELÄKKEENI MAKSAA?
jv, illan kähmässä ja punkkulasi kourassa...
