No pysytääs nyt asiassa; ei vaan äsken millään voinu piätellä...
Asia 1: Paavon kirjotuksesta en mie löytäny muita kirjotusvirheitä ko yhen puuttuvan kirjaimen.
t
Minnuu se ei häirinny tipan tippaa, luulen jopa ymmärtäneeni mitä Paavo ajo takkaa. Mutta jos jottain muuta häiritsee, ni tuosta yltä voip ottaa sen puuttuvan kirjaimen ja laittaa paikalleen. Ei maksa mittää.
Asia 2: Yritin itellein takoa päähän sellasta asennetta, ko ajelin isolla maantieprätkällä, etten ohittaissa mee ikinä miljoonaa kovempaa ko ohitettava. Esimerkiks jos joku on kääntymässä päätieltä ja vaikka pysähtyny keskiviivan viereen, ni mie hiljennan hyvin alas nopeuden ohittaissa. Just sen tähen, että oon pimennossa, ja joku - se seisahtanu tai joku muu - voip tehä omia ratkasujaan minua näkemättä. Niiko Eerokii tuossa esitti, se on yks ja sama kuka on syyllinen, jos sattuu niin s-tanasti, tai pahimmoillaan ei ennää satu yhtään. Ja just tuossa Paavon kuvaamassa tilanteessa voisin hyvinkin kuvitella toimivani kolmion takaa lähtijänä just niinkun Paavokin.
jv
PS. Tuolla nykymotskarilla ei oo just ees tarjolla pahoja paikkoja, siis liikenteen kannalta. Miun ajelureiteillä ei usseinkaan oo kettään muita. Jatkuva pelko vaan siitä, että saapkohan tästä ajjaa, tulleekohan sanomista... Tai jääpköhän tähän kurpakkoon lopullisesti kiinni. Tai ihmettely, että mistäköhän täältä sais pensaa...
