Tukholmassa on asukastiheys 4 947 asukasta/neliökilometri, Helsingissä 2 741. Kuitenkin Tukholmassa on paljon viheralueita, pinta-alasta kokonaiset 40 %, jopa luonnonsuojelualueita. Kaupunki on yksi maailman vihreimmistä pääkaupungeista.
Selitys on se, että ne alueet Tukhomassa missä on "kaupunkia" on tehokkaasti rakennettua. Helsingissä taasen moni alue on eräänlaista kaupungin ja maaseudun välimuotoa, sekundapuistoa joissa on muutama puu ja paljon nurmikkoa, ei mitään sellaista millä olisi luontoarvoa asukkaille – mutta tämä tapa vie paljon tilaa.
Tukholmassa taasen on satsattu täydentävään rakentamiseen, eli lisää asuntoja ja palveluja sinne missä niitä jo on. Tällä tavalla asuinalueet pysyvät elinvoimaisina ja niiden välissä olevat viheralueet pysyvät koskemattomina. Helsingissä taas on aivan kaupungin ja maaseudun välimuotoa.
Malmin kenttää ei todellakaan tarvittaisi asuntotuotantoon, mutta siitä on tullut arvovaltakysymys, kiista jonka juuret on huonon kaupunkisuunnittelun pitkässä historiassa.