Rautsin mulle tekemä hieno puukko jäi tältä kesältä vaille käyttöä kun rikoin nilkkani, sehän oli mun toiveiden mukaan tehty. Komeita kaarnalaivoja ja pajupillejä kerkesin tekemään sillä, kait tulee vielä uusi kesä ja kummitytön poijaat kerkee vähän kasvaa. Puukkoa ja tuppea on moni kehunut, nyt kuukauden päästä muutetaan paritaloon ja valaistuun lasivitriin sen laitan. Siittä on syytä olla ylpeä, enkä lainaa kellekkään, toki olen antanut koittaa hieman vuolla ja siihen on tuskin parempaa puukkoa olemassa. Ihan sylettää kun näkee moran.