Mie olin ehkä kolmannella luokalla kansakoulussa, ko mentii voimistelutunnilla hiihtämää. Syystalvea oli, lunta ei ollu vielä kovin paljoa. Eikös suksen kärki löytäny jonkun kannon ja eiku poikki. Puusukset, ei mittää merkkiä vaa jonkun sukssepän tekemät, ja toinen oli jo ennestään just sellasella peltiliitoksella korjattu. Luulin, että se nyt katkennu korjataan samalla tavalla, isä meillä sellaset työt teki, ei miulla ollu sillonkaa sellasia käen taitoja. Isäpä sanokii, että ei noita ennää korjata, ostetaan pojalle uuvet, tehastekoset sälesukset! Oisko ollu syntymäpäivälahjaks (19.11.), sillo saatto olla lumikelit jo niin varhain? Urheiluliike Kisasta ostettiin Harjusuksi-nimiset siniset sukset, voi sitä riemun päivää! Ja heti ens tilassa niillä uusilla ja kevyillä ja taipusilla sälesuksilla Ukonlinnan hiihtokeskukseen hiihtämällä. Siellä oli sellanen lumihyppyriksi kutsuttu, mistä parraat lens noin 10 metriä, alastulorinne kuitenkin sellanen oikeesti jyrkkä. Ja uusilla - siis ensimmäisellä hiihtoretkellä olevilla - suksilla kokkeilemmaan, miten ne toimii hyppyrissä. Ja tietysti nurin ja toinen suksi kärestä poikki! Vieläkii muistan minkälaine oli olo, ko piti isälle kertoo, ne oli kuitekii olleet merkittävä investointi niissä oloissa. Isä ei pahasti suuttunu - niiko ei yleensäkkää - mutta niin kovin sitä harmitti, että sitä suksea ei pellillä paikattu, vaan tilattiin Kisan kautta yksittäinen uus suksi tilalle. Muistan sen, että se tilalle tullu sininen ei ollu ihan sattunu saman sävynen, ties helposti kumpi on oikeen ja kumpi vasemman jalan suksi.
Eikä oo ohvtopikkia, kertakäyttösuksi oli se.
jv
