Kylllä motskarilla ajo kuntouttaa ainakin mieltä, se on tullut jo havaittua vuosikymmenien aikana, joka kevät sen huomaa kun pääsee sulalle asfaltille kurvailemaan
Ja miksei se kuntouttaisi kroppaakin, änkesin kerran Fiat 127,n vaihdelaatikon pois ja paikoilleen kytkinremontin yhteydessä, tein homman yksin auton alla maaten ja auto oli siis pukkien päällä pihalla, niinpäs reväytin selkäni oikein kunnolla, en päässyt kävelemäänkään muuten kuin seinistä kiinnipitelemällä, ja arvauskeskuslääkäri tarjosi vain mahan kipiäksi tekeviä pillereitä avuksi, oli siinä vielä aiemmin sovittu lähtö etelä-ruotsiin josta jatkettiiin eurooppaan kaverin kanssa, ja matkaa tehtiin motskareilla, minulla oli BMW R 100 RS siihen aikaan, mutta selekä oli kipiä....
Lähdin kuitenkin ajelemaan kipiän selkäni kanssa kun kerran oli sovittu ja kaveri odotti Gislavedissä, menin haaparannan kautta, ja pysähdyin pari kertaa tankille ja kafeelle alkumatkasta, selkä edelleen kipiänä..... Sitten ajelin loppumatkan Härnösandiin ( jossa yövyin matkalla) yhtäsoittoa, saavuin sinne iltamyöhällä, siinä pyörän päältä pois noustessa ja motelliin kävellessä huomasin että ne selkävaivat olivat jääneet maantielle ! Ilmeisesti selkää rasittamaton hiukan etukeno ajoasento ja sopiva tärinä hieroivat selän kuntoon, mutta uskon että se vaatii sen hieman kyyryn ajoasennon.
Oman kokemuksen mukaan harrikoilla ja muilla "selekäkeikkapyörillä" ( Chopperit) ajellessa ne selkävaivat tuntuvat vain lisääntyvän kun ajoasento on kovin pysty tai jopa takakeno, ja iskut tiestä sekä tärinä menevät suoraan selkärangan suuntaisesti, eli ne tällit painavat välilevyjä kasaan, siitähän ne iskiaskivut tulevat kun hermot jäävät puristuksiin "läpivientien" kohdalla selkänikamien välissä.
Vaikutuksen henkiseen puoleen voi kiteyttää kaverin sanoihin: "Kun ensimmäisen kerran keväällä pääsee ajamaan, niin se tuntuu suunnilleen samalle kuiin silloin kun sai ensimmäisen kerran p...ua "
