Minun hölöpötyksiä ei ihan totuutena kannata ottaa kun itselläkin on hyvän digijärjestelmän kokoinen reikä kamerakaapissa.
Mutta jos luontokuvaus kiinnostaa, tai muutenkin, kannattaa lähteä mieluummin optiikka kuin runko edellä kaupoille. Pirun hyviä kuvia on saatu myös filmivehkeillä, joissa on säätöinä vain aukko ja suljin. Nykyisellään kamerat on aika pitkälle kehittyneet, ja halvemmissakin malleissa on kennot käsittääkseni aika hyvää laatua. ISOa saa aika isolle säätää ilman, että laatu merkittävästi huononee. Ei ehkä halvinta kannata hommata, mutta toisaalta itse tinkisin tässä mieluummin kuin lasitavarassa.
Optiikka on semmoinen juttu, että huonoa laatua ei voi lukuisilla automaattiasetuksilla korjata. Hyvä optiikka taas tekee potentiaalisesti hyvää jälkeä yksinkertaisillakin vehkeillä. Huippuoptiikka toki maksaa huikeita summia, mutta ei niitä kalleimpia tarvihte hommata jos ei oikeasti ole kovan luokan tekijä. Jos silloinkaan. Lähinnä kannattaa hommata saman tien parempi sen rungon mukana tulevan perusoptiikan lisäksi, koska se on todennäköisesti huono.
Moneen hommaan sopivat myös vanhat, käsitarkenteiset kiinteän polttovälin optiikat erittäin hyvin, joten niitäkään ei kannata täysin jättää pois laskuista. Ovat pirun halpoja ja monesti optisesti oikein hyviä. Itse käytän niitä digi-Pentaxissani enemmän kuin huonolaatuista rungon mukana tullutta zoomia. Jos ei ole kova kiire siirtyä kuvauskohteesta toiseen, näillä voi saada erittäin hyvää jälkeä aikaiseksi tietyissä tilanteissa.
muok.
Niin, ja tosiaan omat parhaat otokset ovat syntyneet keskikoon Mamiya RB67:lla. Iso ja raskas on, eikä automatiikkaa ole. Olen vakaasti sitä mieltä, että kamera vaikuttaa kuvaamiseen muutenkin kuin teknisen laatunsa puolesta. Eri tyyppiset kamerat pakottavat työskentelemään eri tavalla ja katsomaan kohdetta (kirjaimellisestikin) eri näkökulmasta. Teknologiset ratkaisut ja teknologian taso vaikuttavat siihen, kuinka paljon ja missä tahdissa kuvia otetaan.
Kuvaamisessa kuvaan vaikuttaa eniten se, että on alun alkujaan paikan päällä. Toisena tulevat mielestäni ajatus ja valo yhtä merkittävinä ja toisiansa tietyssä mielessä ruokkivina. Sen jälkeen tarkoituksenmukainen optiikka ja sitten tallennusmuoto, jotka ovat myös ajatuksen tasoon vaikuttavia asioita.
Mamiyan filmille mahtuu kymmenen kuvaa ja nopein mahdollinen realistinen räiskimisnopeus on ruutu muutaman sekunnin välein. Digivehkeille menee se muutama tuhat kuvaa ja ruutuja syntyy aika monta sekunnissa. On selvä, että tällöin teknologia vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten linnun kuvaamista lähestyy. Olen omakohtaisesti huomannut, että joskus alkeellisempi voi olla parempi lopputuloksen kannalta, ja joskus taas päin vastoin. Valokuvaamisessa ei ole kyse teknisesti puhtaimman ja ns. oikeaoppisimman suorituksen saavuttamisesta vaan jonkin maailmassa olevan ilmiön tallentamisesta esteettisesti tai muutoin tyydyttävään muotoon. Tekninen laatu on siis tärkeä, mutta kuitenkin toissijainen tavoite. Tästä syystä kaluston vaikutus kuvaajan henkiseen virittäytyneisyyteen on joskus tärkeämpi lopputuloksen kannalta, kuin kaluston vaikutus kuvan tekniseen laatuun.
