Aihe: Tietokilpailu : Tunnista pyörä ?

[Timo Eronen]

A. Zhdanovin ja A.Silkinin "tekemä" 350-kuutioinen kilpapyörä.
Vuodesta 1948 ei saannut enää Neuvostoliiton mestaruuskisoissa "kapitalistisilla" pyörillä kilpailla.
Toverit Zhdanov ja Silkin ottivat Norton International kilpurin ja poistvat siitä "Norton" kirjoitukset, laittoivat vaihdelaatikon kotimaisesta TIZ-AM-600 pyörästä. Etuhaarukka ja pyörä oli IC-49 pyörästä. Oli synynyt "kotimainen" kilpuri .

Isompi kysymys!
Miten ne tuolla kilpa Nortonilla onnistuivat häviämään kotona viritetylle IC-350 "levykeyla" kilpureille?

Täydet pisteet ! Kyseessä on TIZ-7 kilpuri itäisestä naapuristamme.

[Seppo Ylhäinen]

OK. Siis Norton...

[Risto Saastamoinen]

Ja hävisivät levykeulalle, kun nuo iiseen vanteet ja renkaat pilasvat ajo-ominaisuudet tykkänään. Seurauksena tilanteita, jolloin tasasta satasta etenevä levykeula tuli ensinnä maaliin...

[Risto Nurmi]

Tony, Olisko sulla enemmän tietoa noista Neuvostoajan levykeulakilpureista? Tämä on aihe, joka on kiinnostanu mua vuosia, vaikka olenkin jo myynyt kaikki levykeula-aihiot pois.

Toinen kysymys. Kuinka tuo m49:n etupää sitten oikein aikalaisekseen toimi kilpakäytössä? En ole koskaan ajatellut, että se olisi kovin kaksinen ominaisuuksiltaan, vaikkakin on oikein öljyvaimennettu teleskooppi. Ja tuolla jarrulla kait ei ole myöskään ihmeitä tehty kilparadalla. Vois olla yksi syy, miksi viri-Nortonin varoja ei saatu kunnolla käyttöön.

[Tony Laan]

Risto, kyllä tietoo ja kuvia on tuon ajan kilpureista. Mua nuo varhaiset katupyöriin pohjautuvat kilpurit on aina kiehtoneet.
Kovimmat levykeula IC-et kulkivat 50-luvulla noin 137 kilsaa tunnissa suoralla.

Teleskoopi tuli IC-pyörillä käytöön jo vuonna 1948 IZ-50 urheilupyörissä ja 1951 IC-49 katupyörissä, mutta suurin osa tuon ajan IC TT-kilpureista käytti levykeuloja. Viimeinen mestaruus Neuvostoliiton 350-luokassa, jonka levykeula IC voitti, oli vuonna 1956. Sen voitti A. Maslov ensimmäisen kuvan levykeulalla(numerolla 4) .
Laitan myös kuvan Ants Prometin levykeulasta, jolla hän voitti Viron mestaruuden vuonna 1952.

Olen tässä pikkuhiljaa rupenut rakentamaan IC levykeula kilpuria tuon ajaan henkeen(pitenetty tankki, suorat putken ym.)

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Risto Nurmi]

Tänks.

Tuo Prometin pyörän kuva oli mulla joskus aikanaan työkoneen työpöytäkuvana. Sun jäliltä olen tainnu sen joskus täältä napata.  Onko noita alkuperäsiä kilpureita miten säilyny? Olis ihan kiva tietää, mitä kaikkea noille koneille on tehty ja minkälaisia tehoja niistä lopulta revittiin.

Risto

[Frank Nylund]

Tervehdys,

Tony kun on IC:n laitteista perillä, niin ajattelin kysäistä:

Mulla on tuo A.Palu:n kirjoittama "Mootorratta juhi õpik" vuodelta -53, joka on mielestäni mielenkiintoinen ja hyvä kirja.

Kirjan loppuosassa on luku missä käsitellään virittämistä ja siinä verrataan normi IZH-350 sylinterin kanavia ja aukkoja, kilpamallin IZH-350 S vastaavaan sylinteriin. Mikä tämä 350 S malli on ollut, joku kilpuri, vai ihan siviilipyörä?

//Frank

[Tony Laan]

Ei ainakaan mulla ole tiedossa yhtäkään tuon ajan konetta. Yksylinterisiä IC koneita käytetiin TT-ajoissa 60-luvun keskeen asti. Ne oli alussa jopa nopeimpia, kun 2-sylinterset IC-Jupiterin konet. Noita uudempia yksisylinterisiä kilpakoneita on joku tiedossa.

Ei niissä mitään ihmeelisiä virityksiä ollut. Hyvä oli jos saatin käsiin alumiininen IC-350S urheilukonen sylinteri. Jos ei, niin kelpasi alkuperäinen valurauta sylinterikin. Hirveästi niitä kanavia ei laajenettu, pari milliä sinne, sun tänne. Mäntä oli yleensä alkuperäinen. Jos sai käsiin jonkun isomman länsimaisen kilpakaasarin, niin hyvä. Jos ei, niin laitettiin kaksi noin 27-milliseksi porattua IC-en omaa K-28 kaasaria. Puristuksia nostetiin sylinteripäässä 7-8 asti. Lohkoihin laitetiin limppujen väliin täyttörengas. Sytytys oli yleensä magneetolta(M-27B-mallinen). Pakokäyrät takapyörän akseliin asti.

IC-350S oli vuodesta 1948 pikkusarjassa valmistettu urheilumalli. Se näyttää vähän IC-49 mallin pyörältä. Koneessa oli alumiini sylinteri ja oma sylinteripää. Laitan kuvia IC-350S pyörästä.

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Risto Nurmi]

Tuossa on sivusto, josta löytyy kaikkea jännää tietoa.

http://b-cozz.com/izh-a-race-into-dead-end/

Tuota kahden kaasarin systeemiä olenkin pähkinyt alla olevan netistä löytyvän kuvan takia. Se on näyttänyt siltä kuin koneessa olisi kaksi kaasaria rinnan, ja nyt Tony vahvisti, että näin on tehty. Onkohan noista pytyistä kairattu imupuolen "kahvipannunnokka" -imukanava kokonaan pois muutoksen yhteydessä. Olen Matti Viro -vainajan varastossa aikanaan nähnyt Pannonia P10 sylinterin, jossa oli alkuperäinen imukanava jyrsitty auki ja tilalle hitsattu putkesta isompi suora imukanava.

[Tony Laan]

IC-en valurauta sylintereistä jyrsittiin alkuperäinen imukanava pois ja tehtiin uusi yksi tai kaksikurkuinen imukaula. Laitan kuvan valurauta sylinterin leikkauksesta. Uusi imukanava kiinitettiin samalla tavalla, kun tuossa mun 125-kuutioisen kilpurin sylinterissa.

Tuo kuvan kaksikaasarinen pyörä tuntuu olevan IC-54A mallin kilpuri ja kuljettaja italialainen Alfredo Ravaldini(entinen sotavanki, joka meni takaisiin Italiaan vasta 90-luvulla). En saa kuvasta selvää kilpanumeroa, jos on 41, niin on vuosi 1958 ja jos on 11, niin vuosi on 1959 Neuvostoliiton mestaruukisat Tallinnassa. Ravaldini oli vuosina 1962 ja 1963 350-luokan N-Liiton mestaruuskisoissa kolmas, Kiisan, Sevostjanovin ja Põlajevin jälkeen Serpuhovin S-360 pyörillä.


[ylläpito on poistanut liitteen]

[Frank Nylund]

Kiitos tiedosta Tony, nyt sitten selvis minkälainen laite tuo IZH-350S on ollut.

//Frank

[Risto Nurmi]

Kiitos kuvista. Aika fiksusti keksitty tuo imulaipan kiinnitys.

[juha p salonen]

toinen reuna tiivistepinnasta jäänyt ohueksi pytyssä,pitää olla hyvät tiivistys keinot että pitää
kumpikohan oli parempi yksi vai kaksi kaasaria

[Tony Laan]

Taisi olla noiden neuvostosylinterien valutarkuus siinnä parin millin heitolla  . Ainakin IC-en sylintereitä tuli tutkittua ja heitetty sivuun montakin, ennen kuin rupesin yhdestä jyrsimään imukaulaa pois.

Suurin syy kahden kaasarin asennukseen oli see, että ennen 50-luvun alkua, Neuvostoliitossa ei vaan valmistettu suurempa, kuin 24mm(sai porata ehkä 27milliseksi) kaasaria mootoripyöriin. 50-luvun alussa ruvettiin valmistamaan hyvin pienissä sarjoissa Amal kilpakaasarien kopioita K-93 ja K-95.
125-kuutioisissa nopeissa kilpureissa käytettiin kahta 18mm kaasaria, nopeimat IC-et kulki yhdellä isolla kaasarilla. Kaksikaasarisissä yleensä yhden kaasarin pohjassa oli suuttimen säätöneula, jolla seoksia säädetiin(ei tarvinnut aina suuttimia vaihdella).
Näytteeksi isokaasarisestä levykeulasta naisten 350-luokan nopeasta pyörästä.


[ylläpito on poistanut liitteen]

[Martti Korhonen]

Kyllä vaan on ns. raakaa hommaa painaa IC:llä menemään lähemmäs 140km/h. Ei sovi hermoheikoille...