Mitähän eroa on näillä äänellisesti? Luulisit?? http://www.genelec.fi/etusivu/ Eikö aina kaiuttimen ääni pitääs olla niin alkuperänen kuin olla voi että mitä väliä missä ja mitä kuunellaan!? hifi (ja vahvistimen tottakai ) edit. No tottakai laadussa ja hinnoissa noi on ryhmitelty niinkuin kaikissa muissakin tavaroissa ihmisten ostovoiman mukaan;) Mutt kummiskin se tarkkailukaiutin mitähän se oikeen tarkoittaa tavalliseen musiikki kotipönttöön?
Tarkkailukaiuttimet ja oikeat hifikaiuttimet tuottavat mahdollisimman tarkasti erottelevan ja tulosignaalin mukaisen äänen. Se tarkoittaa esim sitä että tyypillinen paikallisradiokohderyhmälle tarkoitettu humppapoppipaskamusiikki on hyvillä kaiuttimilla jokseenkin sietämätöntä kihinää ja kuminaa mutta toijjotan taikka kooran vakio-kojelautaämyreistä sekä matkaradiosta, taulutelkkarista tai älylaitetelakka-asemasta se ei kuulosta kamalan häiritsevältä.
Edelläoleva oli kärjistys
Mutta totuuden siementäkin sen verran että esim itsellä jäi stereoiden radioviritin turhaksi koska radion lähete oli niin "kompressoitu" ja loudnessilla kyllästetty ettei sitä voinut kuunnella. Sama koskee monia sinänsä ihan lahjakkaiden kotimaisten(kin) artistien levytyksiä. Paskat saundit, ei jaksa kuunnella. Mutta tosiaan ei pahasti häiritse esim kaverin autossa. Ja aika monessa uudemmassa levyssä, ulkomaisessakin, on jotenkin rasittava sointi, en osaa sitä sen paremmin analysoida. Siis vaikka musiikkiteos sinänsä olisikin OK.
Kaiuttimien kanssa on ihan samanlaista kuin monen muunkin laitteen kanssa, eli mielikuvat myy. "Kakssataavattiset" ja mahdollisimman monta elementtiä, muoviritilöitä ja ties mitä ilmanohjaimia, menee joihinkin kuin häkä. Sitten kun koputtaa kylkeen niin kuulostaa pahvilaatikolta. Ei hyvä. Kaksitie piisaa, stereona jos ei ole varaa viiteen hyvään kaiuttimeen. Subbari lisäksi jos haluaa elokuviin jytinää. Kunnollinen kaiutinkotelo kuulostaa koputettaessa kiveltä tai umpipuulta, ei kumise, siinä on hyvä ensimmäinen testi että kannattaako edes koekuunnella. Usein hintaluokan paras kaiutin on se pieni perusloota jossa on tavallinen kangas edessä, ja valmistajan logo pienellä.
Sittenhän on high-end kaiuttimia niille kavereille jotka korvalla erottavat miten päin johdoissa on kuparit palmikoitu ja mikä on kuparin puhtausaste. Kuulevat sellaisia juttuja mitä minä en. En väitä etteikö niitä olisi olemassa, en vain itse niitä kuule. Kuparin kanssa luotan poikkipinta-alaan, se on fakta että paksummassa kulkee sekä virta että signaali paremmin. Ja häiriösuojaukset, maadoitukset ym tietysti kuntoon myös.
Mulla on itsellä telkkarin kaverina pari kpl Genelecin 6010-mallia, olivat tarjouksessa joskus. Kytketty kuulokeliitäntään, eli telkun ämyrit mykkänä ja voimakkuus säätyy telkun kauko-ohjaimella. Työhuoneessa "päästereoissa" on Amphionin perusmallit, niissä ei basso mene kovin alas eivätkä oikein jaksa kovilla voimakkuuksilla soida kunnolla mutta hiljaa soitettaessa ovat OK. Varsinaista musiikin kuuntelua varten on kohtuuhyvät kuulokkeet, ainoa toimiva ratkaisu perheelliselle. Ekat hifit oli, ja onhan ne edelleenkin olemassa, Hifi-lehden ohjeista joskus vuonna 1990 tai 91 tehdyt 12/2-kaiuttimet ja 55/2 passiivisubbari, edelleen talon parhaat ämyrit mutta vähän turhan isot ja kolhot käyttöasteeseen nähden joten ovat pojan huoneessa
Tämä siis taustana, eli en ole varsinainen hifiharrastaja mutta tuollaisilla aivan perustasoa hieman paremmilla laitteilla olen aika kauan musiikkia kuunnellut.
