Lainaan itteäni: "..tulis vaan kunnollinen entisajan luminen talvi!"
Murrerunoilija ja -pakinoitsija Heli Laaksonen on sen osannut kuvata niin osuvasti pakinassaan Ihana talvi!; jotakin tällästä miekin haavekuvissani ajattelin:
OTE TALVIPÄIVÄKIRJAST / Heli Laaksonen
Marraskuu 20.
Lunta satta. Lumi o sit kaunist.
Luanto tule kaunii valkoseks ja miäli piristyy, ku ei ol enä niim pimiää.
Mää tei vaimol ja itelleni kuuma rommitoti ja me istutti ikkuna ääre kattoma hiutaleitte leijumist maaha. Tosi kaunist.
Marraskuu 30.
Mää heräsi ja kattosi akkunast ulos. Koko maisemam peitti uusi puhtavalkone lumi. Hiano näky. Jokasel puul ja penssal o valkone kaapu.
Mää tei talven ensmäiset lumityät ja
nauti joka kolallisest. Mää kolasi sekä
piha et jalkakäytävä. Myähemmi päiväl teknise
virasto aura auras tiä ja tyäns lume porti ette.
Kuljettaja naureskel mul ja vilkutti. Määki vilkuti hänel ja kolasi porti erusta taas auki.
Joulukuu 5.
Viime yän sato vaja 15 sentti lunt ja pakkast o pari astet. Pihakoivuist katkes muutama oksa lumem painost. Mää tei lumityä ja taas ku mää sai tyäv valmiks, tul aura-auto. Lumi ol täl kertta ruskanharmat.
Joulukuu 15.
Sää lauhtus, lumi suli sohjoks,
ja se jäätys liukkaks, ku pakkane taas laski.
Kaatusin perssellen jalkkäytäväl. 22 euro poliklinikkamaksu, mut onneks mittä ei ollu poikki. Sääennustus lupas lissä lunt.
Joulukuu 22.
Yhä kylmä. Mää myi vaimo auto ja osti maasturi,
et hää päässe töihi. Auto liukus kuitenki päi kairet ja oikkia etukulma men aika pahaste kassa. Viime yän sato reilu 15 sentti lunta.
Molemma auto ova iha sualas ja kuras.
Tiaros lumitöit tänämpä. Se perkele aura ajo
meijä ohitte kaks kertta.
Tammikuu 4.
10 astet pakkast. Lissä tota perhana lunt.
Pihal ei ol yhtä puut tai pensast, mikä ei olsis
vahinkoittunu. Sähkö ol poikki melkke koko yä.
Mää yriti pittä talo lämpimänä kynttilöil ja pensalämmittimel, joka kylläki roiskas hiuka yli, syttys tule ja ol poltta koko talo.
Mää sai onneks matol tukahrutettu liäki,
mut mää sai ite toise aste palovammoi kässisän ja
silmäripse ja kulmakarva palova. Auto karkas käsist matkal poliklinikal ja hajosi lunastuskuntto.
Tammikuu 13.
Tota vitunperkele valkost paska tule koko aja.
Kaik perkele vaatte pitäsis olla pääl,
jos halu käyrä postlaatikol.
Jos mää saa kässisän sen saatanan kusipää,
mikä aja tota aura-auto, niin mää revi silt syräme rinnast. Se o varma kulmantaka kytikses ja orotta, ku mää saa jalkakäytävä puhtaks! Sähkö ova viäl pois. Vesijohto jäätys ja näyttä silt, ettei katto kestä lume paino.
Tammikuu 20.
Saatana, 12 perkelee sentti uut vitu lunt ja vitu ränttä ja vitu jäät, ja herra yksin tiättä mitä paska sitä taivast viime yän tul.
Mää yriti ossu aura-auto kuljettaja jäähakul, mut see pääs pakko.
Vaimo jätti mun. Tepsi o liigas vikan. Auto ei lähre käyntti. Mää luule, et must o tulos lumisokkia. Emmää pysty liikuttama varppaitan. En ol nähny aurinkko montte viikko. Ennusteis luvata lissä lunt. Viima tekke ilma purevaks. Perkele, mää muuta Espanjaa. Vitutta nii perkeleste!
Saatana lumi ja koko talvi.
