Kirjoittaja Aihe: "Valkoinen Kuolema"  (Luettu 19304 kertaa)

Lokakuu 30, 2015, 07:56:04 ap
Vastaus #30

markkukovasin

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 11930
Lainaus tämän päivän IltaSanomien jutusta!

Häyhälle myönnettiin 1. ja 2. luokan vapaudenmitalit sekä yleensä vain upseereille myönnettävät 3. ja 4. luokan vapaudenristit. Hän sai myös Kollaan taistelijoiden hopeisen ristin numerolla 4.

Talvisodan jälkeen Häyhä ylennettiin suoraan alikersantista vänrikiksi.

Näyttelykivääri on ruotsalaisen Eugen Johanssonin talvisodan vielä riehuessa 17. helmikuuta 1940 Häyhälle lahjoittama Sakon tarkkuuskivääri. Luovutustilaisuus oli juhlallinen, koska armeija kaipasi rohkaisevia esimerkkejä ja Häyhästä oli tietoisesti rakennettu sellaista.

Tiensä talvisodan legendaksi Häyhä oli ampunut suojeluskunta-kiväärillään, M/28-30 Pystykorvalla.

Viikkoa ennen talvisodan päättymistä ”Valkoinen kuolema” haavoittui vakavasti kotikentällään Kollaalla.

Hän toipui, mutta ei enää jatkosotakuntoon, vaikka anoikin päästä mukaan. Häyhä jäi viljelemään maata, aluksi kotitilaansa Rautjärvellä ja sen jäätyä Neuvostoliitolle toista tilaa Ruokolahdella.

Hirvikannan kasvettua Häyhä kohdisti tarkkuutensa sarvipäihin. Hän kuoli 96-vuotiaana vuonna 2002.

*****

t. markku
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 30, 2015, 08:00:35 ap kirjoittanut markkukovasin »

Lokakuu 30, 2015, 09:30:16 ap
Vastaus #31

Lauri Puirola

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 3857
Oli kai siellä muitakin tarkka-ampujia. Päätalo kirjoitti romaanissaan että setänsä Arvi oli kuulemma
ollut jonain tarkkana ampujana ja ollut sillä töin että oli asiakseen kytännyt vihollisia.
Tosin Arvi vastasi uteluun: eikö siellä kaikki ole sillä töin, millon se Kassu on opetellut tupakoimaan.
Ethän sinä ennen polttanut eli ei halunnut puhua koko asiasta.
Kalle tosin epäili että tuntien setänsä luonteen että yksittäinen venäläinen sai pitää päänsä.


L&K.


Lokakuu 30, 2015, 12:03:14 ip
Vastaus #32

markkukovasin

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 11930
Taisi siellä olla pellot sakeanaan väkeä-Kollaalla ja muualakin...

Isäni oli talvisodassa alikersanttina Summassa joulun molemmin puolin -39/40-
aina liki tammikuun alkuun.

Kerran sanoi,kun
kysyin...että ei siellä aina niin kummoinen ampuja tarvinnut
olla-maaleja riitti kun vaan sinnepäin roiskasi-ja pahimmoillaan
alkoivat tunkea samalle rokkapakille-niin lähelle tuppasivat.

t. Markku

Lokakuu 30, 2015, 12:30:08 ip
Vastaus #33

Kari Rautiainen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 5002
  • *** Rauzi ***
Vaari oli tarkka-ampuja myös. Ikinä ei puhunu, ei kertonu mitään.
Mutta kun siivosin kuolinpesää niin löysin sotilaspassin. Kollaa, muolaa, ihantala, viipuri, summa, jne. Mutta ihme juttu, yks sijaintipaikka oli syvärinniska. Että melko kaukana ulkomailla on ukko käyny.

Melko ehjänä oli kotiin tullu, toinen etukäpälä vaan puuttu. Vasen. Ei kai se oikeekätistä niin haittaa.

Kotiin tullessa vaan pani pikkasen pahakseen kun perheen nuppiluku oliki kasvanut retken kestäessä, oli käyny rautakorkoset saappaat kylässä. No, keksi ratkasun ongelmaan kyllä. Veti viinaa seuraavat 40 vuotta päivittäin. Pari kossuputelia päivässä niin kyllähän se siitä.

Lokakuu 30, 2015, 14:52:27 ip
Vastaus #34

Pentti Eskelinen

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 7713
  • Nuolija Kuopijosta
No, keksi ratkasun ongelmaan kyllä. Veti viinaa seuraavat 40 vuotta päivittäin. Pari kossuputelia päivässä niin kyllähän se siitä.

Niin se on käyny monelle muullekkii sovasta hengissä selevinneelle, viina on ollu aenut joka on auttanu aenakii aena joksii aekoo jotakii unohtammaan.
Sen muistan pentuna ollessaen kun jotkut kylälänmiehet otti viinaa, niin siinä sae akat ja kersat lähtee evakkoon kun ne alako kännipäessään sotia. Ja vielä niinnii myöhään kun vielä 70 luvulla jotkut kehuva retosti kaljakuppiloessa "uroteoillaan".

Isäukkovaenaa (s.1914) oli siitä outo että vaekka se jokus lasillisen ottikii, nii ikinään en nähny sitä kännissä, vaekka oli kaet sillekkii varmaan joetakii traumoja sovasta jiäny. Ikinään se ei kertonu, aenakaa meijän pentujen kuullen, mistään sotakokemuksistaan, ei ies toesten ukkojen seorassa, enkä minäkää kyllä kyselly.
Pikakivvääriampuja luki passissa, ja pari kertoo se oli haavottunukkii, toenen kerta oli muistaakseni Summassa, toesta en muista missä. Katoen sitä passia viimeksi ehkä joskus 45 vuotta sitten. Varmaan se on siskolla tallessa, niinkun nekkii parit renikat mitä meillä kotona oli semmosessa peltirasiassa, joku niistä suatto olla isän ja joku äetin suama.
-pena-

Lokakuu 30, 2015, 15:16:59 ip
Vastaus #35

Henry Eklund

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 5368
  • Eläkkeellä on vain kaksi ekaa vuotta vaikeeta.
Kerran tuli dokumentti jossa ihan professori tason mies kertoi miksi niin monesta tuli juoppoja, ei sopinut yskiä kun olivat partiossa vaan yskää lääkittiin heroiinillä. Parin päivän hiihto ilman lepoa taas vaati piriä, ukot tottu niihin ja sodan jälkeen jäi vain alkoholi. Ne olisi pitänyt panna vieroitus hoitoon, tietenki traumat lisäksi. Eikun kotiin maata viljelemään, iso syy yhteiskunnan piikkiin. Lääkintämieheltä sai melko vapaasti morffiini piikin, kaikki tietää mihin moinen johtaa.

Lokakuu 30, 2015, 15:53:12 ip
Vastaus #36

markkukovasin

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 11930
Joo-silloin harvoin kun ukot nautittuaan kävivät sotaansa meidän pentujen kuullen-kyllä
Pervitiinistäkin puhuttiin...

Yleensä ukot kumminkin enemmänkin lauloivat...

t. Markku

Lokakuu 30, 2015, 16:19:29 ip
Vastaus #37

paavosuorsa

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 326
  • kaikki selviää tavalla tai sillä toisella.

Lokakuu 30, 2015, 16:20:18 ip
Vastaus #38

Henry Eklund

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 5368
  • Eläkkeellä on vain kaksi ekaa vuotta vaikeeta.
Sitä sai apteekista vielä 50 luvulla, en sano myrkyksi mutta erittäin akdittoivaa droppia oli. Näin niitä tosi pultsareita tehtiin kun tilalle oli vain etanoli.

Lokakuu 30, 2015, 16:24:21 ip
Vastaus #39

markkukovasin

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 11930
Aineet olivat ennen kovia-meillekin pennuille annettiin vatsavaivoihin...ooppiumia.

Jonnekin sen pullon olen aikoinani hukannut-oli siellä muutama tippa jäljelläkin.

t. Markku