Myyminen on hankalaa, siitä olen samaa mieltä. Mutta niin sen minusta pitää ollakin. Siis siinä mielessä hankalaa, että ei alun alkaenkaan hommaa paljoa sellaista tavaraa josta tahtoo myöhemmin luopua. Harkintaa siinä minkä kokee tarpeelliseksi hommata ja kiintymystä niihin hankittuihin esineisiin, etteivät ne lopulta jää turhaksi rojuksi. Maailmassa viskataan aivan liikaa toimivaa tavaraa mäkeen.
Juurikin näin.
Minä pyrin käyttämään kaiken ihan loppuun asti,niin ettei siitä jää edes kierrätettävää kenellekkään-paitsi se risa ja korjauskelvoton materiaali:Metalli,muovi ym joka voidaan vielä kierrättää uusiokäyttöön.
Ja mieluiten suosin vanhoja tavaroita aina kun mahdollista -jotka on jo alunalkaen tehty kestämään.
Kerskakulutuskulttuuri = alapeukku 
Sama vika täällä, se toimi aikansa mutta sitten kun joutuu muuttamaan niin huh huh... Itse tallentelin kaikenlaista kätevää raaka-ainetta ja aihiota, jossain vaiheessa sain "maineen" että mulle kannattaa tarjota jos ei raski roskiin heittää, kunnes sitten yhtäkkiä oli kaikki paikat niin täynnä ettei mahtunut oikeastaan tekemään mitään ja järjestyksen pito oli hankalaa ellei mahdotonta.
SPR:n Kontti-kirppis ottaa vastaan lahjoituksena lähes mitä vain käyttökelpoista, ja tuotto menee hyvään tarkoitukseen. Osa sen torin pyörittämiseen (työllistää) ja loput sitten hätää kärsiville. Kotikylän kierrätyskeskus ottaa myös vastaan kaikenlaista, jopa mummon vanha kuntopyörä kelpasi kiitosten kera
Muutosta jääneitä pahvilaatikoita täyttyy pikkuhiljaa, aina kun sälleiltä jää vaatteita pieneksi niin sinne vaan. Aika paljon on tullut myytyä myös tori.fi:ssä.
Pikkuhiljaa rompe vähenee, sukulaisetkaan eivät kiikuta kovin paljoa mitään esineitä enää, ja itse on oppinut olemaan ostamatta herätteinä juuri mitään tarpeetonta, ainoa poikkeus on kiintoisat kirjat ja wanhat lennokkimoottorit
Ensinmainittuja ostelen joko Kontista, kirppareilta tai uusina, jälkimmäisiä nyt ei hirmu paljon ole edes myynnissä.
Nyt on sitten vuorossa ties kuinka mones raakkauskierros ja taas on peräkärry täynnä. Jätteenkäsitelyyn nuo menevät, eli sortteerataan tottakai lajeittain. Harmillisesti energiajätettä ei meillä kerätä joten esim pakkausmuovit ja sellaiset taitavat mennä ihan penkkaan Tarastejärvelle. Maalattu puu ja lastulevy sentään menevät hyötykäyttöön, kuten ilmeisesti kestopuukin. Molempia on melko kasat taas menossa. SER-konttiinkin taas jotain, kuten metalliinkin.
Päätöntä kerrassaan tämä nykymeininki, mutta en kyllä itsekään pysty saati halua kaikkea säilyttää saati hyödyntää, eli materiaalikierrätykseen menee väkisinkin sellaisiakin tavaroita joita joku joskus jossain voisi hyödyntää, mutta ei voi mitään. En halua perikunnallekaan jättää sellaista muistoa ja taakkaa, liikaa tullut niitä tarinoita nähtyä.
Nyt on harvennusvimma yltänyt jo jopa moottoripyörätavaraan, myynti-ilmoituksia on laitettu ja muutaman viikon päästä Kuusakoski kutsuu, helmet ja pienet tavarat toki paketoin jemmaan.
Hommaan saa perspektiiviä kun ajattelee että esim tällainen botski kuin Georg Forster kuljettaa reilun 17 tuhatta konttia kerralla, ja tämä on vain yksi kuudesta saman firman samanlaisesta paatista. Siinon yhteensä sata tuhatta konttia liikkeellä, ja lisäksi saman ja kaikkien muiden varustamoiden muut paatit siihen päälle. Että on siinä roinaa.
