Tuomo kirjotteli noista asuista. Miun mp-harrastus alko uudestaan - ja oikeestaan maantiellä ajelu vasta - 90-luvun puolenvälin jälkeen. Sen jälkeen oon ajanu noin 150.000 km tiellä pyörillä - varmaan moni ajanu enemmänki, mutta on siinäkin jottain kokemusta kertynyt. Kankaisiin ja sadekalvollissiin asuihin menin silloin heti, eli jotain Goretex tai muun merkkistä kalvoa jossain päällikankaan sisäpinnassa tai jossain muualla rakenteessa. Kolmas asukokonaisuus taitaa olla menossa, ja uutta on tarvittu sekä "kutistumisen" että veden läpimenon takia.
Noissa kalvollisissa kait on sellanen periaate - niinku kaik varmasti tietääkin - että ohut muovikalvo on rei'itetty niin pienillä rei'illä, että vesi ei mee pisaroina sissäänpäin läpi, mutta kuvitellaan hikihöyryjen tulevan ulospäin läpi. Kaikki, mitä miulla on ollu, on pitäny uusina erinomaisesti veden ulkopuolella kovallakin sateella. Jos pyörällä ajaa aamusta iltaan maantievauhdilla kovassa sateessa, alkaa ympärillä kieppuva vesi kuitenkin löytää reittiään pikkuhiljaa kauluksesta ja hihansuista sisäpuolelle. Muutaman tunninkin voi uusilla asuilla ajella ja on aivan kuiva, mutta iltapäivän loppupuolella ei ennää oo. Kastuneet tai kostuneet paikat on kuitenkin aukkojen lähellä ja niihin voip jonkunverran vaikuttaa huolellisella järjestelyllä kauluksessa ja hihansuissa.
Noijen kalvollisten kangasasujen saumat ommellaan - ainakin osaksi - kalvon läpi. Ja neulan reiät ei vettä enää pidäkään. Saumat joko liimataan tai teipataan ompelun jälkeen. Tää taitaa olla se pointti, missä laatu sitten näkyy, eli kuinka huolellisesti on tuo tiivistämistyö tehty. Mutta kun sitä kangasta taivutellaan ja käännellään aikansa, ja se ikääntyy, niin ne liimaukset tai teippaukset alkavat hajota. Takki alkaa vuotaa olkapäistä ja hihoista, ja vielä ikävämmin housut haarukoista. Kalvollisten kangashanskojen veenpito ei miun kokemuksen mukkaan oo kun yhen kesän - korkeintaa kahen - ilo; saumoja on paljon ja niitä rutistellaan koko ajan käyttäissä. Hanskoja miulla on ollu aina kolmet, ja reissussa mukanakin enemmän ko yhet. Periaatteessa kuumalle, kylmälle ja satteelle. Housuissa alkaa muutaman kymmenen tuhannen kilometrin istumisen jälkeen istumaan niinku ammeessa päivän satteessa ajon loppumetreillä, pienistä vuotokohdista vesi pikkuhiljaa imeytyy sisempiin vaatekerroksiin. Parhaat kotimaiset valmistajat taitavat tarjota korjauspalveluja vuoto-ongelmille.
Sen sijaan tuo hengityspuoli ei kovin loistava ole ollut missään minun asuissani, kyllä ne kesähelteessä on aika nopeasti pysähtymisen jälkeen saatava riipaistuksi päältä. Viimeeksi asua uusiessani kiinnitinkin suuresti huomiota - laadukkaan ja tunnetun valmistajan lisäksi - siihen, miten siinä on aukaistavia tuuletusräppänöitä hellekeliä varten. Pitkässä reissussa kun usein on laukut sen verran täynnä, ettei se asu matkatessa muualle mahdu kuin päälle.
Jos paljon pyörällä matkaa tekee, laatuun joutuu panostamaan, eivätkä ne ikuisia ole silti - tämä on minulle syntynyt käsitys ajokamppeista. Erillisseen sadeasuun en oo koskaan mennyt, se on pynttäämistä pahimmoillaan vettää satteessa bussipysäkillä kortsua päälle...
Taas vähän lipsutaan topiikista.
Mikä se muuten on tuo Tuomon retropeli?
jv