Hai Jorma!
Kovasti olen samanlaista "polkua"kulkenut,poikkeuksena vain,että en voinut saada mitsiini vaihdossa(tyhmä kauppa jo silloin) BSA C12.sta,joka oli kans loppu.
Into vaan niin kova,kaverillani oli C15.sta.Tuosta vaihdokistani tuli monta tarinaa,kantapään kautta,hyvää opiskelua mp-tekniikkaan.
Laitetta piti tietenkin ensimmäisenä talveva alkaa"kunnostaa",koneessa oli kampuran runkohela löystynyt lohkoon,amiksella tekivät uuden.Poratakin piti-ja männittää."Maalaus kävi jouheasti",tuskanpunaista Hornaa purkillinen,kaverin perhe oli ostanut uuten pölynimijän,jonka mukana oli tullut maaliruisku,joten ei onkelmia-ja hommiin.
Lisähöysteenä kuitenkin homma poiki,tallissa puhaltaessani en osannut ottaa huomioon,että naapurin sitruunankeltainen Opel sai ohuen maaliharson päälleen.
Meni jonkun aikaa,ennenkuin menin tunnustamaan rötökseni omistajalle.Hän olikin jo ihmetellyt,mistä moinen väritys oli tullut.
Tuosta kuitenkin selvisin,auton oli saanut putsattua,eikä tullut korvausvaatimuksiakaan.
Sitten kyllästyin rungon velttouteen,ohjaustangosta kun sivusuunnassa heilutti eesstaas,raami notkui kuin kärmes.
Syy:Pultit/reiät,joilla raami-konelevyt-takaosa oli kasattu olivat kuluneet suurixsi,olleet löysällä.
Ei muuta kuin Metsälän teollisuusalueella huomasin metallipajan pihalla sähköllä hitsailevan ukon,jonka puoleen käännyin"pikkupulmassani".Hänpä Esabin liimalla"veteli raamin takaosaan "jäykistettä",jo kelpas taas päästellä ryhdikkäästi käyttäytyvällä pässillä.
No aikansa tätäkin,"isonpaa piti saada",Taka-Töölöössä oli pari Arskaa myynnissä-ja siellä oli asuinalueeltani tuttu kaveri hommissa.
Eikun vaitoajatuxsiin,tarjolla oli siisti KH-Twini-ja NH,vähän uudenpi.
Päädyin uutenpaan,pienenpään.Oli lauantaipäivä,pyörän rekisteriasiat ei kunnossa,antoivat keltaiset kilvet lainaxsi viikonvaihteexsi.
Lähdettiin innoissamme kaverin kaa Lohjalle telttailemaan.Menomatkalla jo alkoi kannen välistä tulla suhinaa.Kansi piti innoissamme avata,näytti ,että kansipahvi oli mennyttä,ei kun tilatulla autohinauksella kottiin.
Tarkenpi tutkimus osoitti,että pakovena oli kärtsänyt myös.No,Koneliikkeestä vaan uusi-ja kasaten-ja taas "tukka taittui",siihen aikaanhan ei kypärä kuulunut ajovarusteisiin,lippis päässä riitti suojaamaan "keskusyksikön".
Meni jonkin aikaa,kaverini palveli Lahdessa intissä-ja yhtenä iltana hädissään soitteli,että iltaloma loppuu puoleenyöhön-eikä kyytiä ollut.Eikun ratsaille-ja kohti Lahtea.Kaveri ehti juuri-ja juuri ennen puoltayötä kassulle,joten kaikki hyvin-tai melkein,ei minulla.
Oli jo hämärtynyt kesäyö,ja ketsoessani haarovälikonettani,huomasin pakokäyrän loistavan kauniinpunaisena.
Kotiin pääsin-ja Arska meni myyntiin,onnellinen loppu ,minulle.
Myöhemmin samanlaisen koneen hankittuani,oli samanlaisia vaivoja,kuin edellisessäkin.Oli aikaa kulunut,ehkä tietouttakin tullut lisää,kiinnostuin,mistä lienee kymysys,ja selvisihän se.Kansi on neljällä holkkimutterilla kiinni,kaksi niistä venakoppien sisällä.Sisälläolevat mutskut olivat painuneet kiristyxsestä kanteen,reunat vähän murtuilleetkin( ainetta vähän,työtötankotunnelin takia),olivat "ahdistuneet" muttereiden holkkeihin.Vaikka kannenmutterit kiristikin,ei kansi ollut kiristynyt"oikeasti",ne kaksi mutteria olvat reikiinsä ahtaat kiristäessä.
No,eikun vasaroin murtuneet kohdat irti-ja kansi hitsarille,jonka jälkeen reiän avaus-ja pultinalusen koneistus(heh,penkkiporakonessa jyrsinterällä).Reiistä vähän reilut,että jäi "lyttääntymisvaraa".Senjälkeen ei ollutkaan onkelmia koneen kaa.
Tämä sepustelu ei ehkä sopiva tähän osioon,mutta saahan sen poistettua/siirrettyä sivunpitäjän toimesta.
Onhan tässä kuitenkin yhden laitteen "tyyppivain"selvitys,hyvää-ja turvallista kevättä!
KP