Ollessani 12-13 v mulle tuli Husky poika,Muiroakan Pältsa Muoniosta. Pältsa oli ulkokoira kelistä riippumatta.
Koppikin tietysti tehtiin ja kyllä etenkin kopin alla vietti aikaansa.
Talvellakaan ei käyny sisällä kun syömässä ja pummitsoimassa.
Joskus aamuisin,kun lunta oli yöllä satanu,ei koiroa näkynyt missään mutta sitten kun kuuli liikettä,niin tuli esiin lumen alta.
Oli tapana nukkua pystykorvamaisesti tiukassa kiepissä häntä kuonoa lämmittäen.
Ollessamme teini-ikäsiä oli meillä tapana tehdä pitkiä päiväretkiä kelin ollessa otollinen joko hangella tai sitten hiekkateillä.
Laitoin koirolle valjaat ja itselle minisukset jalkaan.Valjaista naru vasuriin ja sauva oikeeseen ja eikun menoksi
Helvetillinen meteli alkoi välittömästi,kun huomasi,että ollaan lähössä reisumpääl.
Joskus kun lähdin yksin kävelemään,alkoi ulvonta,joka alkoi matalalta ja kehittyi siitä sitten oikeen kunnon ulvonnaksi.
Tämä oli äärimmäisen kiinnostunut Kuovin jaakaamisesta.Nuorena juoksi tuolla pellolla edestakasin Kuovin perässä,luuli saavansa.
Lintuihin oli muutenkin kiinnostusta. Oli kova karkailemaan ja kerran taas karattuaan,oli mennyt läheiselle kalkkunatarhalle ja saanu hengiltä yhden(kuoli ilmeisesti sydänkohtaukseen). Kuitenkaan kukaan ei ollu nähny tapausta mutta oli hengaillut siellä ennenkin,joten
paikalliset cottonit tuli ja otti kipsivaloksen koiron tassusta ja käry kävi
Tipu oli muistaakseni suolasen hintanen mutta sulkaakaan ei saatu,vaikka koiro hoiteli sen ja vanhemmat makso.
Koiroo ei voinu pitää irti mutta mulla oli semmonen n.8m pitkä köysikieppi naruna kävelyillä,että sai touhuta omiaan paremmin.
Se oli hyvä koiro ja meillä oli paljon hyviä reisuja.
