Kun olin sunnuntaina Kemoran Classic-lähdön starttiviivalla palautui mieleeni vahvana se tunne, kun pikkupoikana katselin jostakin yleisömeren raosta, silmät ihailusta hehkuen Turun Itäharjun ajojen kilpakoneiden lähtöä joskus 60-luvun alkupuolella. Risiiniöljyn tuoksu hyväili sieraimia, koneet paukkuivat ja yleisö ja kilpailijat odottelivat startin alkua. Kuuluttaja hehkutti jotakin ämyreistä, jännitys kasvoi. Sitten tuli aivan hiljaista, kunnes koneet jyrähtivät käyntiin. Silloin haaveilin, että jospa joskus minäkin? Unelma eli viisikymmentä vuotta, kyti jossakin sielun sopukoissa...Niinpä niin...tulos ei ollut hääppöinen, mutta jotakin voitin minäkin. Toteutin unelmani.
