Tuli aikoinaan kokeiltua ja tässä siitä pikku juttu:
Can-Am Spyder on saanut paljon julkisuutta ja moni on jo päässyt koeajamaankin laitteen.
Maahantuojan Road Show kierrättää laitetta ympäri suomen ja jälleenmyyjätkin on jo saaneet esittely-Spyderit.
Vanha pääsi tyypittämään kunnolla Spyderiä parin päivän ajan ja semmoisen 450 km ajelun jälkeen, ajattelin tuoreeltaan kirjata tuntoja luettavaksi.
Spyderin vieressä seistessä, tämmöinen lyhyenläntä kaveri huomaa ilokseen laitteen matalaksi, eikä istuimelle nouseminen tuota ongelmia. Hallintalaitteet on standardin mukaiset ja nappulat toimii hyvin paksumpikin hanska kädessä.
Vilkun automaattinen palautus on hyvä ja turvallisuutta edistävä toiminto, katkaisijassa on kuitenkin myös manuaalipalautus.
Pienen totuttelun vaatii etujarrukahvan puuttuminen ja jarrujen toimiminen pelkästään jalkapolkimesta.
Asiaan tottui pian, eikä siihen ajellessa enää kiinnittänyt huomiota.
Uutena löytyy tangosta vipu jota vetämällä, sekä vaihdepoljinta painamalla kytketään peruutusvaihde.
Pakki menee hyvin päälle ja on helppo käyttää.
Virta päälle avaimesta, starttinapin painallus ja moottori heräsi eloon. Moottori on V-twin, mutta jos odottaa Harrikan tyylistä verkkaista tutinaa, kokee pettymyksen.
Moottorin luonne paljastuu jo tyhjäkäynnillä, joka on agressiivinen ja korkea, mittarin mukaan noin 1400 rpm/min.
Mahdollinen pettymys muuttuu kuitenkin pian uteliaaksi hymyksi, sillä moottori vetää jo tyhjäkäynniltä puhtaasti aina punarajalle asti. Tyhjäkäynnillä riittää sitkeyttä lähteä liikkeellekkin, asia tuli todettua moneen otteeseen Vappuajon jonossa ja mukavan tasaisesti Spyder etenee tyhjäkäynnilläkin.
Spyder herätti huomiota ja ihmisten reaktioita seuratessä oli kuskin helppo virittäytyä vapputunnelmaan, eipä ole ennen tullut ajettua Oulusta Muhokselle toinen käsi vilkuttaen.
Moottorin kierrosten rivakasti noustessa nousee samaan tahtiin myös vauhti ja tangosta saa pitää kiinni tukevasti, sillä leveä takarengas puree hyvin kestopäällysteeseen ja laite etenee kiivaaseen tahtiin läpi kaikki viisi vaihdetta.
Jarrut osoittautuvat tehokkaiksi ja tunnokkaiksi ja kun ei ole huolta pystyssä pysymisestä, voi jarrua annostella reilusti.
Leveät Kendan eturenkaat pitävät jarrutuksessa hyvin eikä minkäänlaista kiemurtelua esiinny, vaan voidaan sanoa, että Spyder pysähtyy hyvin. Jalkajarrun käyttö on luontevaa, mutta muutamaan otteeseen sormet turhaan kouri etujarrukahvaa, enkä näkisi semmoista turhakkeena, vaan ehkä hyvänä lisänä.
Matka-ajossa kiinnittyy huomio suhteellisen korkeisiin moottorin kierroksiin, sillä kone kiertää 80/kmh jo 3600/rpm ja 100/kmh 4500/rpm. Moottori käy tasaisesti ja peilit pysyvät kirkkaina, läpi kierrosalueen. Minkäänlaisia vibroja ei tunnu myöskään jalkatapeissa, mutta ehkä matka-ajoon saisi olla viitonen harvempi välitykseltään, varsinkin huomioiden moottorin hyvän väännön.
Samalla polttoainetalouskin kohentuisi entisestään, vaikka nytkään ei Spyderin kulutus poikkea isojen matkapyörien vastaavista.
Alustan toimintaan lienee uhrattu työtunteja rutkasti ja niin jousitus kuin iskunvaimennuskin toimii mukavasti.
Nimenomaan mukavasti, sillä mukavuutta lienee painotettu tehtaan säädöissä, tosin sitten pitää hidastepatit ja routapatit ajaa maltilla. Muutama pohjaaminen sattui satakiloisella kuskilla noissa pateissa ja ehkä pikkaisen kiristämällä takajousta asiaan olisi tullut muutos. Etujousitus kokonaisuutena saa täydet pisteet, eikä renkaan osuessa kuoppaan asiaa edes juuri huomaa.
Erittäin pehmeä ja mukava etujousitus, joka ei pohjaa ja kuitenkin kaarteissa etujousitus kantaa hyvin eikä laite kallistele häiritsevästi.
Tiellä Spyder kulkee vakaasti suoraan ja vaikka olisi heittojakin, tai kulumisuria, voi toista kättä lepuuttaa huoleti.
Mitään vetelyä suorilla tai mutkissa ei esiinny, vaan eleettömästi ja tyylikkäästi Spyder taittaa matkaa kestopäällysteellä ja soralla.
Pikkuinen sorapätkä, sekä kelirikkoinen mökkitiekin kuului koeajolenkkiin.
Jälkimmäinen tosin olisi saanut jäädä ajamatta, sillä se teetti melkoisen pesu-urakan.
Spyder ja soratie yhdistelmä saa aikaan tahattomia virnistyksiä, varsinkin kun pätkä oli mutkistaan tunnettu Sanginjoentie, jossa lukemattomia rallejakin on ajettu.
Onneksi soraosuus on vain noin 20km, muuten virnistyksen poistaminen vaatisi kirurgisia toimenpiteitä.
Erilaiset turvallisuutta parantavat toiminnat leikkaavat nautinnosta pienen siivun, mutta kakkua jää vielä jäljelle roppakaupalla ja vauhdikaskin ajaminen tuntuu turvalliselta.
Turvallisuuden tunne saa vahvistusta, kun mukana ollut kaveri isolla Customillaan lähtee puskemaan hyväkuntoisen näköistä mökkitietä.
Tie on kuitenkin aivan savivelliä, joka tukkii renkaan kulutuspinnan, eikä Customi mene metriäkään suoraa vaan poukkoilee laidasta laitaan kunnes päätyy kyljelleen.
Vauhti oli jo nollissa ja tukevat laukut pelastavat seuraamuksilta, mutta eteneminen on todella haastavaa eikä se onnistu välillä kuin työntäen. Nyt meinasi mennä Spyderkuskilla sormi suuhun, mutta kun Customi eteni näkymättömiin, oli lähdettävä perään.
Jee, leveät renkaat kantavat mukavasti ja kun pystyssä pysymiseen ei tarvinnut keskittyä, meni homma leikkimiseksi.
Sutimisenesto kytkeytyy vasta noin 50km/h, joten oli Spyderi aika suttuinen kilometrisen mökkitien loputtua.
Mittariin saattoi kertyä kymmenkertainen lukema ja olo oli kuin mönkijäretkellä.
Eipä jostain syystä harmittanut, että tuo tie piti ajaa vielä takaisin, kaveri oli tosin asiasta aivan toista mieltä.
Kuljettajan suojaaminen on onnistunut hyvin ja asu säilyi puhtaana, samaa ei voinut sanoa ajopelistä, mutta pikkuisen pesutuokion jälkeen laite kiilsi kuin uusi.
Katteet suojaa kuljettajaa myös ajoviimalta, mutta pleksi, voisi suojata paremmin. Kypärä pysyy päässä, eikä pyörteitä esiinny, mutta jotenkin tuntui että laitteen fiilikseen saisi sisältyä Yamaha FJR 1300:sen säädettävän pleksin mukavuus, tuulisuojauksen osalta.
Nykyinen tuulisuojaus tosin korostaa urheilullisuutta ja toimii helteellä ja sporttisemmassa ajossa hyvin.
En ole Spyderin suhteen kuullut minkäänlaisia vinkkejä ajotekniikasta, joten aloitin kokeilun puhtaalta pöydältä.
Tyylikkääseen cruisailuun riittää eleetön ohjastaminen, mutta kun nostetaan vauhtia, pitää ajaminen muuttaa aktiivisemmaksi.
Edellä Customilla menevällä kaverilla, on moottoripyöräilyä takanaan semmoiset kuusikymmentä vuotta ja mies tykkää kantata mutkiin.
Uuden Customin jalkatapit taitaa reissun jäljiltä olla hieman uudelleen muotoillut, mutta jotain piti tehdä Spyderin ohjaamossakin.
Kun ihastelin kaverin eleetöntä menoa, tuli mieleen että Spyderillä vauhdikas eteneminen mutkatiellä, vaatii huomattavasti aktiivisempaa ajotyyliä.
Pienen totuttelun jälkeen alkoi ajo maittaan ja kun Spyderin niksit oppii, ajaminen on luontevaan ja mukavaa.
Vauhdikkaassa huimailussa parhaiten toimi, kun mutkassa siirsi painon eteen koukistamalla käsiä ja kyyristymällä "tankin" päälle.
Sitten pikkaisen yläkropalla nojaa sisäkurviin, sekä siirtää omaa painoa ulkokurvin jalalle.
Tekniikan oppii nopeasti, ja asiat tekee kohta vaistomaisesti ja ajamiseen tulee uutta tukevuutta sekä varmuutta, eikä pikku luisut horjuta kuskia.
Kikkailijalla on Spyderissä auki uudenlainen maailma.
Tehokas moottori voittaa helposti takarenkaan pidon ja kun pitävät etujarrut hillitsevät vauhdinnousun mahdollistuu driftailu, joka hakee vertaistaan.
Siis kerta kaikkiaan heh...
Mutta vain suljetulla alueella, sillä liikenteeseen kikkailu ei kuulu. Spyderistä jäi päällimmäisenä mieleen kuva valmiista tuotteesta jossa on tyylikäs muotoilu ja loppuun harkitut yksityiskohdat.
Myös viimeistely on korkeaa tasoa ja jos tuommoinen rantautuisi talliin, pienillä muutoksilla olisin tyytyväinen.
Penkki voisi olla kapeampi, nyt reisien sisäosat puutuu.
Etujarrukahva lisää ja etutavaratilan, sekä penkin avausmekaniikka selkeämmäksi.
Vielä suojaavampi pleksi ja kahvanlämmittimet, sekä lisävirtapistoke, olisivat toivomuslistalla.
Taitaa noista osan saada jo lisävarusteena, joten raksia ruutuun ja kassan kautta...
Noo pitihän se sitten ostaa ja taisi olla mittarissa 13500km kun sen hävitin pois. Tykkäsin mutta kun oli niin tungosta tallissa ja piti saada uusille leluille tilaa...
