Yleisesti laki ja siihen verrattavat säännökset ovat yhteiskunnassa suojelemassa heikompia. Kuluttajasuojalait ja säännökset ovat voimassa silloin, kun yritys tekee kauppaa yksittäisen ihmisen kanssa. Kuluttajasuojasäännökset eivät koske tilannetta, missä kauppaa tekee kaksi yritystä keskenään, tai kaksi ihmistä keskenään.
Mistä tämä ketju sai alkunsa, oli kahden yksittäisen henkilön tekemä sopimus, puhelimessa sovittu kauppa. Toinen osapuoli ei pitänyt puheitaan. Oikeutta voisi toinen osapuoli hakea halutessaan ns. siviilikanteella, syyttämällä toista osapuolta petoksesta ja hakemalla itselleen oikeutta. Voisi periaatteessa onnistua saamaan korvauksia menetyksilleen, eli niille kuluille, mitä turhasta hakureissusta olisi aiheutunut, tai jos olisi maksanut käsirahaa, tietysti niitä takaisin. Jos kertoisi, että siitä moposta olisi myydessä saanut satatuhatta, ja ostajan pitää se summa nyt korvata sovitulla ostohinnalla alennettuna, ei tulisi saamaan... Käytännössä voisi kohdata vastoinkäymisiä jopa prosessin käynnistämisessä, tai ainakin kulut olisivat suuremmat kuin saadut hyödyt.
Kun kaksi yritystä tekee sopimuksia keskenään, onkin tilanne periaatteessa toinen; osapuoli, joka ei täytä sopimustaan, voi joutua korvaamaan kaikki aiheuttamansa tappiot; myös saamatta jääneet tulot toiminnasta, mikä estyi sopimusrikkeen takia. Käytännössä vesittyy näissäkin, ja kohtuullisuutta haetaan; yhden hengen yritys ei ole vastuussa koko paperitehtaan pysähtymisestä kovin helposti, vaikka jäisi joku asia hoitamatta.
Sopimuksen muodolla ei ole kummassakaan tapauksessa mitään merkitystä periaatteessa; kirjoitettu paperille, sovittu puhelimessa, yleinen käytäntö, näin on aina tehty... kaikki ovat saman arvoisia, toteennäyttö on helpompaa kirjoitetulla sopimuksella. Siinäkään oikeus ei pilkuntarkasti lue, mitä siihen on kirjoitettu, vaan yrittää selvittää, mitä on yhteisesti tarkoitettu. Ainakin periaatteessa.
Yleisesti on vallalla sopimusvapaus. Sopia voi mitä vain, ja lupaamastaan pitää pitää kiinni. Poikkeus tähän on juuri kuluttajasuoja; siinä onkin rajoitettu monia asioita. Samaten työehdoista on yleisiä sopimuksia, mitä rikkovat kahdenkeskiset sopimukset ovat mitättömiä. Myös sopimuksen muoto on yleisesti vapaa, mutta joissain kaupoissa määritelty, esimerkiksi kiinteistökauppa, tai rekisteröidyn moottoriajoneuvon kauppa. Selviä lain rikkomisia sisältävät sopimukset ovat lain edessä mitättömiä, esimerkiksi huumekauppaan liittyviä sopimusrikkomuksia ei ehkä kannata siviilikanteella viedä eteenpäin.
Nää oli miun elämänvarrella kertyneitä oppeja, joiden mukaan olen ammoisina aikoina työnantajani valtuuttamana sopimuksia pyrkinyt tekemään. Olen näitä asioita opettanut eteenpäinkin jossain vaiheessa. Juristin koulutusta minulla ei ole, tänne taitaa muutama sellaisen koulutuksen omaava kirjoitella, ja kovasti pyytäisin oikomaan tekstiäni, jos siinä on sitä minulle tavallista puutaheinää?
Jaakko - pacta sund servanda, tai jotain sinnepäin; roomalainen kauppalaki = tehty sopimus pitää...
