Sitä mie oon koittant tuolle kanssaeläjälle koko ajan toitottaa. Yhellä autolla pitäs kahen eläkeläisen pärjätä, oon luvannu pärjätä ilman autoo jos vaimo käyp siskosa luona olemassa päivän pari. Hänellä tuntuu olevan kynnys sen "oman" auton hukkaaminen. Samalla sais tallista paremmin äijäluolan, vaikka ei varsinaisesti remonttihommia oliskaan. Tuon ensimmäisen auton kohalla ois haave niin, että enneko tullee ensimmäinen katsastus, ois vaihtunu uuteen... jonkinaikaa oon nyt siinä systeemissä eläny.
Mutta tästä moottoripyörien vuosikatsastuksesta vielä. Puhutaan nyt ryhmästä "moottoripyöräilijät", mihin ittenikkii vielä luen. Myö tiijetää, että se katsastus on turha. Mutta sen selvittäminen täällä omilla palstoilla on vielä turhempaa. Vaikutusmahollisuuksia on, mutta edunvalvontaryhmien kautta. Niiko täällä on ennenkin todettu, SMOTO ei oo turha järjestö.
Niiko Behmin Petri on muissakin yhteyksissä kirjottanu, meillä on kaikilla omat kuplamme. Yritin tuossa edellä vähän karrikoidusti herättää porukkaa kattomaan asioita hieman sen oman kuplan ulkopuolelta. Moottoripyöräilijät ei oo yks ryhmä, meitä on moneksi. Niiko kaikkia muitakin ryhmiä, niissä on ihmisiä, yksilöitä, jotka ei sunkaan oo samasta muotista tehtyjä. Mutta sen harrastuksen ulkopuolelta katsoville moottoripyöräilijät on yks ryhmä, usseempien mielestä vielä melko tyhmä ryhmä. Jokainen tyhjävaimentiminen edesauttaa näkemyksiä (niiko Puoskarin Pekka tuossa jo esitti), jotka ei oo meijän mieleen, samoin jokainen poskettomilla ylinopeuksilla menijä tien päällä. Henkilökohtanen miun mielipide on, että jokainen, jolla on tarve saada moottoripyörästään paljon ääntä ulos, olisi yhteiskunnan palveluja paitsi. Nimittäin mielenterveyspalveluja. Ja miettikääs ite sitä ihmistä, jolla ei ole mitään yhteyksiä moottoripyöräilijöiden kuplaan; mitä vikaa on esittämissäni ajatuksissa verratessani moottoripyörän tai meijän rouvan volkkarin katsastusta, tai ajatuksissa hänen istuessaan saunan terassilla kuulemassa mopon pörinää tai supersportin ulinaa? Niinkuin kirjotin, ja niinkuin Petri on monta kertaa kirjottanu, voi joskus tehä hyvää yrittää mennä sen oman kuplan ulkopuolelle.
Jos joku väittää pärjäävänsä yksin, hänen ei tarvi muiden mielipidettä kuunnella, voi toimia omien aivotuksiensa mukaan. Jos tässä joukossa on joku, joka tietää pärjäävänsä ilman muita ihmisiä, niin sovitaan tehtäväksi seuraava koe: Ens toukokuussa se tyyppi puotetaan keskelle metsää, ei saa pyytää keltään apua. Etsii elantonsa käyttämättä mitään toisen ihmisen tekemää, siis työkalua tai vaatetta tai asumusta tai ruokaa, aseista puhumattakaan. Jos näkkee seuraavan toukokuun, mie perun puheeni. Meille, ketkä ei yksin pärjää, on pakollista ottaa jossain määrin yhessä sovitut asiat ja muitten mielipitteet ja kanssaeläjät huomioon.
Ugh...
