Nuo unkarilaiset käsikranut,joita sopivasti Suomeen
saatiin ennen talvisotaa-ne eivät olleet suuri sotilaallinen
menestystarina.
Ne nimittäin olivat pirullisen epäluotettavia kapineita. Kaverin isäukko
noita kertoi pidelleensä silloin,kun naapurimaan ruskeanutut yrittivät
ängetä paikkoihin,jonne niillä ei oikeastaan olisi mitään asiaa edes ollut...
Nuo kuuluvat olleen semmoisia,että ne virittyivät (mikäli virittyivät) jotenkin
heittovaiheessa-tai sitten,kun tömähtivät kohteeseensa. Mutta eivät suinkaan aina.
Seurauksena oli,että noita oli räjähtämättöminä sitten maastossa paljon-ja aita armias jos joku sen siitä
maasta -tai talvisodassa hangelta- koppasi käteensä-lähtö saattoi tulla heti. Niillä menetti moni
soturi ainoansa-tai ainakin osiansa.
Ne olivat niin vaarallisia,että porukoita käskettiin pysymään niistä kaukana-eikä niitä enää
edes käytetty,vaikka toimiessaan olivat kyllä ihan aikaansaapasia kaluja.
Olisiko ne noita sodan jälkeen purkaneet armeijan toimesta-vai onkohan tuo kuori jonkun
rohkean itseavailijan sotamuisto?
t. Markku
