Aihe: Syksyn sävel ja pesät esillä?

[Jaakko Latvanen]

Sade kylmin kyynelin, lyö akkunaan; Laukkanen ja syksy saa, mut minä en;  katu täyttyy kyynelistä.  Kaimani Tepon ongelma minun kohdallani tosin on jo aikaa sitten ratkaistu, melko lopullisesti...

Onkos muilla taipumusta syksyisin vaipua synkkyyteen, tai ainakin varsin kovaan melan kolinaan?  Minulla on aina välillä kova työ jaksaa tehdä yhtään mitään tähän aikaan vuodesta.  Kun lumi saadaan maahan, alkaa helpottaa, kun valo lisääntyy.  Valokuvausharrastuksesta yritän vähän apua etsiä, vaikka ei valon puute varsinaisesti sitäkään hommaa helpota.

Ruska sentään nostaa väriloistollaan mielialaa, laitan aluksi siitä muutaman muistutuksen:







Omalta pihalta parin viikon takaa ovat nuo kuvat.  Nyt alkaa olla jo viimeisetkin lehdet tippuneet; värit tipotiessään ja ankeus voittaa.  Värien siirtäminen lehtikompostoriin tosin oli aikaisempaa helpompi toimenpide tuosta hiekkapihalta; aikaisemmin haravalla kerätessä kottaissa oli enemmän kiviä kuin lehtiä, mutta tuo keväällä hankittu akkukäyttöinen ruohonleikkuri imeekin varsin pienellä metelillä lehdet - ainakin kuivat - säiliöönsä!  Olikohan se Sillanpään Kari vai ken kun sitä joskus mainosti?

Kuvaukseen liittyen olen keksinyt uuden kohteen.  Jo jonkin aikaa olen kerännyt itselleni uutta kuvasarjaa; kuvia pesistä!  Joskus olen onnistunut varovaisesti hiipimällä pääsemään hyvinkin lähelle isäntäväen huomaamatta, joskus on pitänyt tyytyä kuvaamaan kauempaa.  Mielenkiintoista havaintoa noista munien kuorista on kertynyt; usein munat ovat maastoon sopeutuneet, mutta aika monilla lajeilla on kyllä väriloistoa vaikka muille jakaa!  Sillä ajattelin näidenkin kuvien syksyn arkeen ja harmauteen tuovan jotain kirkkautta.

Myös munien sijoittelussa on eroja.  Jotkut munijat asettavat munansa melkeinpä suoraan riviin, jotkut jopa kasoihin, ja jotkut hajasijoittavat laajemmalle alalle.  Evoluutio yrittänyt hakea parhainta selviytymistä, luulisin.  Myös pesinnän ajankohta tuntuu jossain määrin vaihtelevan, varmaan samasta syystä?

Pidemmittä jaaritteluitta kuviin; laitan linkkinä kansioon:

https://flic.kr/s/aHsmHJjpme

JL Anttola pesän perässä...

PS. Tietääkö kukaan, mitä minkäkin värisistä munista kuoriutuu?

[Petri Behm]

Aiheeseen sopiva musiikkiesitys.
https://www.youtube.com/watch?v=WNCePWj_69I

[Esko P. Lehtinen]

Sade kylmin kyynelin, lyö akkunaan; Laukkanen ja syksy saa, mut minä en;  katu täyttyy kyynelistä.  Kaimani Tepon ongelma minun kohdallani tosin on jo aikaa sitten ratkaistu, melko lopullisesti...

Onkos muilla taipumusta syksyisin vaipua synkkyyteen, tai ainakin varsin kovaan melan kolinaan?  Minulla on aina välillä kova työ jaksaa tehdä yhtään mitään tähän aikaan vuodesta.  Kun lumi saadaan maahan, alkaa helpottaa, kun valo lisääntyy.  Valokuvausharrastuksesta yritän vähän apua etsiä, vaikka ei valon puute varsinaisesti sitäkään hommaa helpota.

Ruska sentään nostaa väriloistollaan mielialaa, laitan aluksi siitä muutaman muistutuksen:







Omalta pihalta parin viikon takaa ovat nuo kuvat.  Nyt alkaa olla jo viimeisetkin lehdet tippuneet; värit tipotiessään ja ankeus voittaa.  Värien siirtäminen lehtikompostoriin tosin oli aikaisempaa helpompi toimenpide tuosta hiekkapihalta; aikaisemmin haravalla kerätessä kottaissa oli enemmän kiviä kuin lehtiä, mutta tuo keväällä hankittu akkukäyttöinen ruohonleikkuri imeekin varsin pienellä metelillä lehdet - ainakin kuivat - säiliöönsä!  Olikohan se Sillanpään Kari vai ken kun sitä joskus mainosti?

Kuvaukseen liittyen olen keksinyt uuden kohteen.  Jo jonkin aikaa olen kerännyt itselleni uutta kuvasarjaa; kuvia pesistä!  Joskus olen onnistunut varovaisesti hiipimällä pääsemään hyvinkin lähelle isäntäväen huomaamatta, joskus on pitänyt tyytyä kuvaamaan kauempaa.  Mielenkiintoista havaintoa noista munien kuorista on kertynyt; usein munat ovat maastoon sopeutuneet, mutta aika monilla lajeilla on kyllä väriloistoa vaikka muille jakaa!  Sillä ajattelin näidenkin kuvien syksyn arkeen ja harmauteen tuovan jotain kirkkautta.

Myös munien sijoittelussa on eroja.  Jotkut munijat asettavat munansa melkeinpä suoraan riviin, jotkut jopa kasoihin, ja jotkut hajasijoittavat laajemmalle alalle.  Evoluutio yrittänyt hakea parhainta selviytymistä, luulisin.  Myös pesinnän ajankohta tuntuu jossain määrin vaihtelevan, varmaan samasta syystä?

Pidemmittä jaaritteluitta kuviin; laitan linkkinä kansioon:

https://flic.kr/s/aHsmHJjpme

JL Anttola pesän perässä...

PS. Tietääkö kukaan, mitä minkäkin värisistä munista kuoriutuu?

Lehmänmunia.

[Martti Törmä]

Muuta en kommentoi kuin että syksy, varsinkin tämmöinen kylmä,pilvinen ja sateinen on paska vuodenaika.

[Petri Behm]

Muuta en kommentoi kuin että syksy, varsinkin tämmöinen kylmä,pilvinen ja sateinen on paska vuodenaika.

Mieltä on monta.
Itse olen taas syksyn lapsi.
Mikä onkaan hienompaa, kun mennä katsomaan ruskaa pakkasessa koirien kanssa.
Ei itikoita, aluskasvillisuutta, ei tule hiki ja muutenkin on oikein kaunista ja värikästä.
Siis paras aika ulkoilla luonnossa.

Sitten kun ensilumi tulee oikein kunnolla, niin lähteä veneilemään.
Se on kaikkien vuosien jälkeen outoa, kun ei veinaa tunnistaa lähisaarta, vaikka sen ohi on ajettu reilu 40 vuotta.

[tuomo jylha]

Kovin on molli voittoinen näkemys syksystä. Luonto kuolee, lakastuu ja valmistuu talveen. Kausipaikat ja liikkeet on sulkeneet ovensa. On pimeää, koleaa, sataa ja useat ihmiset on alamaissa. Sitähän se syksy on.
 Olen kuullut liiankin monta kertaa että nämä neljä vuoden aikaa on rikkaus. Ja paskat. Kyllä nämä neljä vuoden aikaa on pelkkää kulua ja rasitetta. Kesä-, heinä- ja elokuu on sitä aikaa vuodesta jolloin luonto kukoistaa vehreänä ja myös ihminen elää sen mukaisesti. Minä en löydä syksystä juurikaan enkä mitään positiivista sanottavaa.
 Sen takia nämä napapiirin lähistöt on harvaan asuttua seutua, ympäri maapalloa? Jos nämä olosuhteet olis herkkua ja pelkkää ruusuilla tanssimista, niin täällä asuisi huomattavasti enemmän ihmisiä? Muuta kun kantaväestön enää vaan vähenee entisestään, ja elintaso siirtolaiset koittaa epätoivoisesti tulla vuolemaan edes jonkinlaista kultaa täältä pimeästä ja kylmästä napapiirin läheisyydeltä.
 Kevättä odotellessa, 8 kk päästä.

[Jaakko Latvanen]

Ite alotin tään, ja tarkotuksella mollivoittosesti.  Ko halusin tehä kontrastia värillisiin kuviin.

Totta on kuitenkin, että omat aikaansaannokset tahtoo entisestäänkin kutistua aina pimeän vallitessa.  Oon analysoinu omalta kohaltani, että pimeys on se ongelma, ei niinkään sade tai kylmyys.  Siks pitäs jaksaa ottaa ittiään niskasta kiinni aina, kun on valosampi päivä, ja lähteä puolenpäivän jälkeen ulkoilemmaan.  Niiko Petri jo kirjotti, ne kuulaat ja kirkkaat päivät on upeita, eikä niitä pitäs yhtäkään päästää hukkaan.  Kun vaan saap ittesä liikkeelle, ei harmita jälestäpäin.  Kylmyys - ja märkyyskin - on vaan varustekysymyksiä, niitten kanssa pärjää.

Tyhmintä omalla kohalla on istua konneen ääressä sisällä, jos kirkas päivä sattuu kohalle, ko eläkeläisenä ja aikatauluista vappaana voip lähteä ulos millon vaan.  Opiskelujen jälkeen ensimmäisessä työpaikassa oli ikkunaton työhuone ja yleensä sen mittanen päivä, että oli pimiää mennessä ja lähteissä; sillon oli hankalampaa...

Noista pesämunista Esko P. Lehtinen kirjotti, että lehmänmunia?  Miun yks nuoruudessaan maalla elämisen kanssa jossain määrin tekemisissä ollu kaveri kyllä väitti, että ne on traktorin munia; mie uskon enemmän siihen.  Sinisiä munia on miun kuvissakin, mutta ikinä en oo nähny sinistä lehmää, mutta sinisen rattorin oon nähny.

jv

[tuomo jylha]

Minä oon nähnyt omin silmin kun Valtra on muninut valkoisia munia. Joskus oon nähnyt myös pellolla Valtran ja vihreitä munia. Olisko ollut pesärosvo kyseessä? En tiiä onko ko. lajeille tyypillistä käydä munavarkaissa. Joskus ne munien värit ja rattorit on vähän ristissä, eikä saa oikein tolkkua mikä on minkäkin munia ja mitkä on munavarkaissa. Tarviis suorittaa pidempi aikaista seurantaa eikä vaan ohiajo analyysiä.