En minä noiden ” älylatureista” älystä tiedä.

Lyijykun lepojännite (SMV) riippuu hapon tiheydestä.
Siis voidaan laskea karkealla kaavalla: SMV = (omp + 0,84)V
Jos akku on täyteen ladattu: 1,28 + 0,84=> 2,12 V
Tyhjä akku: 1,16 +0,84=> 2,0 V
Siis tuo on lepojännite.
Joten pilkuntarkkaa puuhaa määrittää lepojännitteestä akun varaustila.
Pitää siis mitata jokaisen kennon lepojännite. Sumna ei riitä, koska yksikin kenno pilaa mittaustarkkuuden.
Lepojännite tarkoittaa sitä, että akun pitää olla levossa kymmenkunta tuntia varauksen jälkeen (ilman kuormaa).
Tällöin varauksen aikana syntyneet kaasut haihtuvat levyjen huokosista ja jännite putoaa lepotasolle.
Sitten tuohon sulfatoituneen akun ” elvyttämiseen”.
Kun lyijyakkua puretaan, muuttuu molempien levyjen massa lyijysulfaatiksi.
Periaatteessa se on eristeaine, eli johtavuus on erittäin huono.
Käytännössä lyijysulfaattikiteiden seassa on aina jonkinverran lyijyä, siis johtavaa ainetta.
Kun akku seisoo täysin purettuna useita päiviä, kasvaa sulfaatin kiteistä isoja rakeita, jotka hylkivät erikokoiset lyijykiteet.
Näin kasvaneet sulfaattirakeet muodostavat kovan ja sähköä johtamattoman kerroksen levyille.
Tätä sanotaan sulfatoituneeksi akuksi eikä sitä voi enää mitenkään herättää henkiin. Latausvirta kun ei enää kulje lyijysulfaatin läpi alkaen muodostaa siitä lyijyä ( neg.levy) ja lyijydioksidia (pos.levy).
Joten koko termi desulfatointi ja elvyttäminen on kuluttajam harhaanjohtamista.
Vähän sama, kuin yritettäis elvyttää päivän vanhaa vainajaa!

Jos lyijyakussa on kuitenkin jonkinverran varausta jäljellä, akun varaus on hyvä aloittaa pienellä virralla. Pullsaavasta virrasta ei tällöin ole erikoista hyötyä eikä haittaakaaan. Aina akkua varattaessa, sähkökemiallinen reaktio tapahtuu aktiivimassan huokosissa ( levyt ovat hyvin huokoisia, eli niiden nestekosketuksissa oleva pinta- ala on kymmeniä kertoja suurempi, kuin geometrinen pinta-ala). Jos varataan liian isolla virralla, huokosissa muodostuu kaasuja veden hajotessa ( = vety ja happi) ja niiden tilavuus on huomattavasti isompi, kun veden. Tällöin ne repivät aktiiviainetta irti levystä.
Tästäsyystä varauksen alussa ja lopussa varausvirta on oltava alhainen.
Taisin jo tuolla Jaggeryhmässä tuoda esiin käsitykseni noista älylatureista; oikea periaate, mutta onko jännitetasot säädetty oikeiksi? Kyseessä on kuitenkin vain muutaman kympin massatuote.
Vomalaitoksissa edellytetään varaajien jännitetarkkuuden olevan luokkaa 0,5% ...1,0%.
Niiden varaajien hinnat ovatkin sadoissa, jopa tuhansissa euroissa, riippuen virtamäärästä.
PS: Kirjoittelin joskus vuosia sitten jutun Huimapyörään akkujen em ominaisuuksista. Jossain VMPK:n sivuilla oli tietopankki, jossa sekin oli. En tiedä onko tuollaista tietolaaria enää.