Teukkahan - siis tää hra Hakkarainen - on kansanmies. Pyrkiny pääsemään Ruohon juuritasolle.
Aikuisten oikeesti oon työurallani kerran törmänny sellaseen asiaan, että työpaikan naiset alkovat valittamaan yhden kolleekan käytöksestä. Asia nous johtoryhmään asti, ja sielläkin, ihan johtotasolla, asiaa vähäteltiin ja yritettiin lyödä leikiks. Edustin sillon johtoryhmässä, ja edustan nyt, näkemystä, että sitä, mikä on häirintää, ei ratkaise suorittaja, ei laki, ei ympäristö, vaan kohde. Häirintää on kaikki, minkä kohde kokee häirintänä, tää on yksinkertanen pääsääntö. "Häiritsijän" on aistittava, mikä koetaan leikiksi, mitä ei. Mikä raja ei ole lakiin kirjotettavissa, eikä ole sama eri ihmisille eikä eri tilanteissa. Yksinkertasta tilannetajua vaatii, ja jos ei sitä ole, on parempi pysyä vaikka eri huoneessa.
Ihmisillä on pariutumisen ja suvunjatkamisen tarve. Se ohjaa käyttäytymistämme. Sekin kuuluu kulttuuriimme, että mies on alkuunpaneva voima, miehen odotetaan tekevän aloitteita. Niiko savon sydänmailla, ko samalla kylällä asusti nuorukainen ja nuori neito, jotka tunsivat suurta vetoa toisiaan kohtaan. Lopulta päästiin jo siihen, että kuljettiin iltasin kylänraittia yhdessä. Poika saatto tytön aina lopuksi portilleen, ja palas ite kottiinsa. No sitte yks päivä sattuvat tapaamaan kylän kaupalla keskellä päivää. Illalla olivat olleet yhdessä, ja sopineet taas tapaavansa. Siinä hakeutuivat toistensa seuraan, ja juttelivat, vähän ujosti, kun oli tuttuja vanhempia ihmisiä näkemässä. Lopuks tyttö, kengänkärjillä maata potkien ja ujosti vähän alaalta kattoen, kysy pojalta: "Arvooppa, soatko iltasella?" Poika katteli aikansa tyttöä, ja totes: "Enpä taija soaha..." Tyttö siihen: "No arvooppa uuvelleen!" Poika ilahtuen: "No jos minä sitte kumminnii soan!" Tyttö siihen hihittäen: "Mistee se tuohhii rutjake kaeken aena het tieteä."
Siinä oli roolit selvät. Se on vaan miehen osattava aavistaa, että millon on seuraavan askeleen vuoro, eikä ryntäiltävä suinpäin ryntäille, ei se sen vaikeampaa oo... vaistottava, arvattava toisen tunnot. Ei noita kuitenkaan ihan helppo taida olla lakitekstiin laittaa? Teini-ikäselle nuorukaiselle se on opin ja kasvamisen asia, noiden tuntojen aavistaminen. Jos ei oo keski-ikkään mennessä oppinu, on paha vika korvien välissä; oppimisen kyvyssä tai oppimisen halussa.
jv