Aihe: Muistikortti lukossa

[Lauri Räsänen]

Vaarille tuli taas ongelma nykytekniikan kanssa. Yritin viritellä riistakameran kuvaamaan mahdollista ketun vierailua pihalla. Kamera on Burrel S12HD, mutta minulla ei ole siihen enää nettiyhteyttä. Siispä kuvat kortille. Ei kuitenkaan onnistu, kortti lukittu. Läppäriin liitettynä selviää, että kortti on kirjoitussuojattu. En kuitenkaan löydä keinoa purkaa suojaus. Kortti on Kingston 32 gb. Onko peli menetetty, vai voiko lukituksen purkaa?

[Jari Loponen]

Siis onko isompi SD- kortti missä lukitusvipu vasemmalla sivulla vai pienempi MicroSD mikä tarvii adapterin liitettäessä esim. läppäriin.
Siitä pienestä pitää ohjelmallisesti poistaa kirjoitussuojaus tai alustaa uudelleen (Google!).
Helpointa ostaa uusi kortti!

[Lauri Räsänen]

Kortti on MicroSD, ja ongelma on sovittimessa. Siinä ei ole nähdäkseni (jäljellä) minkäänlaista lukitusta, vaikka kannessaon nuoli ja LOCK-teksti. Pitänee ostaa uusi kortti tai etsiä uusi sovitin.

[Juha Pohjamo]

Eikö siinä Lock-tekstin kohdalla sovittimen kyljessä ole huomaamattoman pieni lirpake jota pääsee liu'uttamaan nuolen suuntaisesti?
Oma kokemus on se, että lukitus menee helposti itsekseen päälle kun korttia käpistelee.

Kuvan kortissa lukkolirpake on valkoinen mutta voi olla muunkin värinen.

https://productimages.biltema.com/v1/Image/article/xlarge/848715/3

[Petri Behm]

Ko. muistikortti näkyy maksavan internetissä 8,99€ + rahti.

Jos ois oma, niin lukituksen tarkastus ja läppäricheck.
Jos ei toimi, niin SERiin ja uutta tilalle.

[Lauri Räsänen]

Kävin Tokmannilta uuden samanlaisen kortin, 6,99€. Uudessa on sovitinosassa lukitusnipukka, mihinkähän lienee vanhasta hukkunut.

[Jaakko Latvanen]

Laurin vanha on ns. optimoitu malli.  Nimittäin valmistajan ja myyjän kannalta optimoitu.  Kun lukitusvivun kääntää kerran lukitusasentoon, se vipu samalla katkeaa ja häviää.  Tiedot tallentuu ikuisiksi ajoiksi, ja asiakas ostaa uuden kortin...

Kun tuon valokuvauksen kanssa on viime vuodet tullu puljattua, on tullu muistikortit tutuiks.  Itellä sellanen tapa kameroissa, että joka kerta, kun oon jotain kuvia ottanu, kotona otan kortin kamerasta, laitan kortinlukijaan ja lukijan tietsikan reikään.  Siinä kortilla voip olla äsken pihalta otetut kaks kuvaa, tai lomareissun 4000 kuvaa, mutta tällä tavalla aina tiedän, että jos otan kameran mukaan, siinä on tyhjä muistikortti, ei sellasta, mihin enää mahtuu kaks kuvaa...  Lataan kuvat tietsikkaan, ensin katon ruudulta ja valkkaan, mitkä hylätään heti.  Kun kuvat on koneessa, laitan kortin takas kameraan, ja alustan kortin kamerassa.  Muittenkin kokemuksen mukaan tällä joka kerta alustuksella, ja nimenomaan alustuksella siinä laitteessa, missä korttia käytetään, kortit kestää kunnossa pisimpään.  Jos on jotain ainutkertaisia kuvia, häitä tai hautajaisia, silloin jätän kortin huilaamaan, kunnes on käsitelty ja laitettu pilveen talteen tärkeimmät.  Talitintin kuvista ei tarvi erillisiä varmuuskopioita, kun niitä on jo riittävästi...

Mutta myös ammattikuvaajilla, saati sitten pappaharrastelijoilla, on jokaisella omat tapansa näitten korttien ja kuvien kanssa, niiko varmasti on kaikessa muussakin muistikorttien käytössä.

Eniten turhaa työtä teettää tuon oman muistivaraston haltijan omituisuus; aika usein saa etsiä jotain, mikä oli just äsken kädessä, ja kävellä turhia askeleita, kun kahden asian toimittamisreissulla toinen jo unehtuu... kameroitten muistikortit sitä vastoin on aika luotettavia, ja aina yhtä nopeita!  En kyllä alle kympin kortteja ole kameroihin laittanut, kun niissä vaaditaan aikamoista nopeutta, jos yhtään sarjatulella aikoo missään paukuttaa.

jaakkovaakko

[markkukovasin]

En nyt ota sen enempää kantaa muistikortteihin- mutta oma
vaatimaton valokuvatouhu menee kanssa niin,että kuvat tietsikalle hetikohta
kun "setti" on otettu. Siitä sitten valkkaan tallennettavat ja muut ikuisuuksiin...

Kamerassa taas tyhjä kortti valmiina...

Mutta se on huomattu,että joillakuilla se puhelimentapainen on niin täynnä kuvia,
että jos joku haluaa vängällä jotain kuvaansa esitellä- sen etsiminen voi olla viihdyttävää kun sitä
pläräämistä sivulta seurailee. Etenkin jos ei ole osattu/viitsitty tehdä alikansioita aiheittain.

No- tapansa kullakin. Mulla esim. ei ole puhelimessa kameraa ollenkaan,joten ei tarvii myöskään selailla...

t. Markku

[Jaakko Latvanen]

Tekniikka on mullistanut elämän.  Vai onko?  Ennen valokuvat oli isossa pahvilaatikossa, kaikki kuvat samaan laatikkoon heiteltynä.  Ja se laatikko oli vintissä, siinä kirstussa.  Vai oliko se sittenkin keittiön yläkaapissa...  Ja jollakin toisella ne kuvat oli kuva-albumeissa, tekstit alla ketä kuvissa on, ja albumit siististi kirjahyllyssä, vuosijärjestysessä.

Nyt ne on puhelimessa, kaikki tallessa, useasti viisi samanlaista, tai viidestä neljä suttua ja yks, missä tarkennus sinne päin, mutta missään nimessä ei yhtäkään otettua kuvaa koskaan poistettu.  Tai sillä jollakin toisella sutut laitettu heti bittien taivaaseen, samanlaisista valkattu se mikä jää, kuvat jaettu aihekohtaisiin kansioihin, ehkä tägitettykin (siis laitettu hakusanoja, millä voi kerralla hakea sen Misukissan kuvat kaikki ruutuun).

Kuten työkalutkin.  Paikoillaan, puhdistettuina, pakissa tai tallin seinätaulussa.  Tai just siinä, missä sitä viimeksi käytin, missäs se nyt taas olikaan...

- arvelee jaakkovaakko -

PS.  Puhelimesta kamerana, mihin Markku tuossa edellä viittasi.  Niissä alkaa kyllä olla aika laadukkaita kuvausvälineitä, parhaissa.  Melkein mihin vain tavallisen ihmisen kuvaustarpeisiin aivan riittäviä, ja mikä parasta, aina mukana.  Kirkkaassa paisteessa kuvaaminen on yhtä hankalaa kuin sellaisella kameralla, missä ei ole etsintä, on vain takatöllö, mistä ei tosiaan kirkkaassa valossa näe mitään.  Mutta jotkut ottaa kuitenkin kännyköillä sellaisiakin kuvia, missä horisontti on suorassa, eivätkä talot leviä eivätkä kapene yllätyksellisesti ylöspäin, vaan kaikki on just niinkuin kuvaaja kulloinkin haluaa sen olevan, rajausta ja sommittelua myöten.  Puhelimien kameroihin on kehittynyt paljon sellaista automatiikkaa, mitä varsinaisissa kameroissa ei ole, ja mitä eivät kaikki kuvaajat niihin haluakaan.  Esimerkiksi tekoälypohjaista "kuvanparannusta", siis tekniikkaa, missä se tekoäly olettaa, että tässä kuvassa varmaan pitäisi olla kuu, ja heittää sen kuvassa olevan katulampun pois ja laittaa kuun tilalle, jostain pilvipalvelusta noudetun... no oikeasti, aika usein ne olettavat oikein, ja täydestä menee katsojalle!  Vähän miedommat kuvanparannukset etenkin.  Mutta niin vain pikkuhiljaa monet kameroitten nimiin vannoneet ammattikuvaajat, tai jopa vakavat harrastajat, ovat vähin äänin siirtyneet osittain luuriin kuvausvälineenä!

[Petri Behm]

Sehän se olisikin kun huippupuhelimen kameraohjelmat ja perinteisen järkkärin optiikka yhdistettäisiin ja siinä järkärissä olisi netti, joko omalla kortilla puhelimen nettiä hyväksi käyttäen.
Eikä niitä kaikkia ominaisuuksia ole pakko käyttää, ellei halua.

[Jaakko Latvanen]

Kyllä tuohon Petrin kuvittelemaan suuntaan ollaan menty jo hyvän matkaa.  Bluetoothin kanssa saa puhelimen ja kameran naitetuksi, kuvat saa samalla tavalla jaetuksi heti, puhelimiin saa kuvankäsittelyohjelmien pikaversioita, millä voi vielä siinä vähän silitellä.  En ole oikein vahvasti noista perillä, mutta tämän ikäisestä tuntuu, että puhelin suoraan toimii toistaiseksi paremmin itsenäisesti, kameran ja puhelimen yhdistelmällä pitää käyttäjän olla enemmän kärryillä (ainakin enemmän mitä minä olen...).  Siis luurin vahvuus - ja samalla uhka? - on siinä, että se tekee ratkaisut käyttäjän puolesta.

Jos pikkutirppanasta, mikä liikkuu suht nopiasti paikasta toiseen, pitäs saaha kuva, missä höyhenet erottuu, ja nokassa oleva hyönteinen näkyy, siinä vielä järkkäri taitaa kännykän voittaa aika selvästi.  Suurempikokoinen optiikka on parempi, ihan fysiikan lakien mukaan.  Ja kun kännykkä silittelee kuvan siloiseksi tekoälytoiminnoillaan, niin jos mistä vain kuvasta ottaa suurempia printtejä, tai vaikka vain katsoo isommalta ruudulta, niin vielä siinäkin kameralla otettu erottuu edukseen.  Kuinka kauan, on toinen asia.  Ja kameralla kuvaamaan tottunut vieroksuu kyllä tuota takakenossa seisomista ja luurin ruudusta sihtaamista, kyllä ergonomia on kameran puolella.  Tai voi sekin johtua vain perinteistä...

Oletan, että perinteiset kameranvalmistajat miettivät aika vahvasti, onko kameroiden tulevaisuus siinä, että niistä tehdään kännykkäkameran korvaajia?  Johtaako se entistä enemmän kännyköitten voittokulkuun?  Kannattaako kameran valmistajien sittenkin pitäytyä entisissä vahvuuksissaan, ja myydä pienempiä määriä vain niille, ketkä edelleen haluavat oikeita kameroita?  Filmikuvauksen suosio on jatkanut kasvuaan, myös nuoria harrastajia on.  Siihen tuskin on paluuta, että joka huushollissa on kamera, mikä ei ole puhelin.  Sen sijaan puhelimiin on kyllä kaupan sellaisia kuoria, minkä sisälle laitettuna luuri alkaa muistuttaa ulkomuodoltaan kameraa...

- pähkäili jaakkovaakko harrastuksensa tulevaisuutta -

[Markku Juusela]

Moro

Oletan, että perinteiset kameranvalmistajat miettivät aika vahvasti, onko kameroiden tulevaisuus siinä, että niistä tehdään kännykkäkameran korvaajia?

Varmaan hyvä yhdistelmä meinaan jos järkkäriin yhdistettäis puhelin

[Juha Pohjamo]

Minä kuvaan harrastusmielessä noin 10000 ruutua kesässä. (Talvella tuskin yhtään)
Noista kymmenestä tuhannesta ehkä tuhat kännykällä ja loput järkkärillä käytännön syistä.
Nykyaikainen kännykkä on loistava peli silloin kun kuvataan kohdetta läheltä tai otetaan laajaa maisemakuvaa.
Kameran automatiikka pesee mennen tullen ainakin meikäläisen kyvyt säätää järkkärin asetukset kohdilleen varsinkin silloin kun aikaa on sekunnin murto-osia ja useammalle laukaukselle ei ole aikaa. Ja messuhallien sekalaisissa valaistuksissa kännykän automatiikka tekee todella hyvää jälkeä verrattuna amatöörin kyvyillä säädettyyn järkkäriin. Lisäksi kännykän kameran syväterävyys on lyömätön isollakin aukolla koska polttoväli on niin lyhyt.

Mutta se optiikka. Kunnollinen valovoimainen optiikka pitkällä polttovälillä. Se nyt vaan on iso. Se on monikymmenkertainen kännykän kokoon verrattuna. Kuka haluaisi kolme kiloa painavan kännykän joka on 1,5L vissypullon kokoinen?

Moottoriuheilutapahtuman tai vaikka Haltialan motoristikokoontumisen kuvaamisesta kännykän optiikalla ei vaan tule mitään. Siihen tarvitaan polttoväliä, valovoimaa ja nopeaa optista tarkennusta.

Mutta järkkarin ja Bluetooth-yhteydellä naitetun kännykän yhdistelmä on loistava.
Kuvat pääsee raakkaamaan kännykän näytöllä heti kuvaamisen jälkeen ja valittua saman tien kuvat pilvipalveluihin ja someen.

[Kari Sillanpää]

Itse olen kaipaillut sellaista että ”oikeasta” kamerasta siirtyisi kuvat automaattisesti pilveen, kuten puhelimesta, kun ei mulla oikeastaan ole tietokonetta, tää ipadi vaan. Hyvä jos semmoinen systeemi on jo olemassa.