Mun tämänkertainen saaga ei ole ihan vielä päätöksessä, mutta oppimiskäyrä (ja yks toinenkin käyrä) oli jo aika jyrkässä nousussa. Haluatteko tietää tarkemmin? No, kerron silti.
Alkuperäinen noin 21-vuotias leikkurini (”moottori 1”) alkoi siis vuotaa öljyä runsaasti, öljypohjassa särö. Lähistöltä löytyi pari puolikuntoista konetta, Jonsereeti, jossa melkein samanlainen moottori kuin omassani, runko aivan hajalla (”moottori 2”), ja samaan kauppaan jokseenkin ehjähkö karvalakkimallin Partner, jossa tosivanhanmallin moottori (”moottori 3”), joka kävi todella nätisti, mutta vuoti solkenaan akselin tiivisteestä.
Suunnitelma A oli ottaa se Jonseredin moottori ”2” ja juntata se omaan priimakoppaiseen isopyöräiseen koneeseeni sellaisenaan. No, kaikki kiinnityspultit tosiaan katkesivat avatessa, poraus läpi ei meinannut onnistua (itsejenkaavat ruuvit hieman kovia) ja hajosi se kiinnityslaippa lopulta. V-käyrä nousujohteinen.
No sitte se ”moottori 3”, otanpa sen, vaikka ei teräjarrua olekaan ja kaasutinkin ilman kumipalloa. Akselitiiviste vaan vaihtoon. Moottori irtosi rungosta helposti, muttamutta. Kuinkas tuo akseli vaikuttaa vähän lyhyeltä… joo-o, omassa moottori 1:ssä on 75mm akselia, tässä kolmosessa 50mm. Jumvitgrbl… No mites se toinen josta särjin laipan, jospa tästä ottais siihen öljypohjan, jassoo, myös lyhyt akseli.
Olis tuohon ”ykkösmoottoriin” voinut tietty vaihtaa vain sen öljypohjan, mutta kun siinä on se jo pitempään harmittanut puhkiruostunut pilleripurkki-äänenvaimennin, ja näissä molemmissa ”uusissa” semmoinen kanisterimalli. Tarra lupaa ”ykköselle” 100dB(A), luultavasti ”vähintään”, ja ehjällä vaimentimella, kun taas noissa muissa on jotain 94 vai 96dB tarrat. Se rikkinäinen vaimennin puhkui lisäksi suoraan jäähdytysilman sekaan.
No se ”moottori 2” vaikutti aika vähän ajetultakin, eli jospa siihen kampirauta tuosta vanhasta, ja öljypohja ”kolmosesta”… eiku osiksi vaan. Kasausvaiheessa totesin että melko väljä on kiertokangen alapää, ja opin samalla, että noitakin on ainakin kahta kokoa. Pitkässä akselissa oli kaula pari milliä pienempi. No eiku kiertokanki vaihtoon kanssa. Kannentiivistettä mulla ei ollut, joten en kantta avannut, enkä ottanut mäntää pois sylinteristä kokonaan, mutta sai sen kangen vaihdettua ”alakautta” onneksi.
Alkuperäisessä moottorissa oli öljyviskaimessa sellaiset keskipakopuntit, jotka tuuppasivat kampikammion sisällä olevaa vipua, josta lähti varsi kampikammion ulkopuolelle kierrossäätöä varten. Kaikki nämä vuodet olin luullut että säätö pelaa puhallusilmalla! No nyt se pelaa puhallusilmalla kun kerran tuossa ”uudessa” moottorissa on se perinteinen tuuliviiri.
E-rit-TÄIN varovasti hivuttelin kolmosmoottorista irti sen öljypohjan, sainkin sen ehjänä, ja vaihdoin siihen tiivisteen. Helpotuksekseni sehän sopi paikalleen, ja stefaostoksen kaupanpäällisenä saamani paperitiivistekin oli oikeanlainen. Sitten vaan ruuvit kireälle, jonka jälkeen huomataan pöydälle unohtunut öljynviskain, puretaan ja kasataan uudestaan, ja siinäpä se.
Vielä pitäisi kone pudottaa runkoon, laittaa kaasutin/tankki sekä terä paikalleen, muistaa täyttää öljyt, ja eiku heinää tekemään. Onneksi on ollut toimiva kone lainassa nämä viikot. En muista koska olisin 46 eurolla (varaosakoneet yht 40€, stefa 6€) saanut näin paljon tekemistä ja ajanvietettä. Toivottavasti en möhlinyt mitään kovin kriittistä.