Ensin tiilikatot. Keski-Euroopassa niitten annetaan kasvaa sammalta, jossain pensaita ja puitakin. Mutta ne eivät oo petonitiiltä, niiko meillä... Sitte se sammal ei kasva ees petonkitiilessa; siihen tarvitaan multaa. Ei paljon, mutta tarvitaan. Ja sitä multaa tulee maatuvasta kasvijätteestä. Jos talo on aukeella paikalla, ei korkeempaa kasvustoa lähimaillakaan, kasvualustaa tullee hittaanlaisesti. Jos on metsää vieressä, neulasia paksu kerros aina syksysin, ni takuulla tulee muutamissa vuosissa sammalta katolle, jos ei huolellisesti puhisteta kerran vuodessa. Ja jos sitä sammalta ei poista, ne juuret painuu tiiliin, ja murtaa tiiltä, ja tiilen sisään menee vettä, mikä talvella jäätyy, ja murtaa tiiltä. Ei kestä hoitamaton katto kymmeniä vuosia. Paitsi peltikatto, nykyset kestää yli miesmuistin.
Meillä kuus vuotta sitten teetettiin katonpesu, käsittely ja pinnotus sitä tekevällä firmalla. Pesu painepesurilla, myrkytys, ja maalaus. Kaveri teki päivässä, vaikka sen nimenomaan pitäs antaa kuivua sen myrkyn ennen maaluuta. No, oli siinä oma määränsä sammaltakin ennen pesua. Hinta pienessä talossa - 120 neliöö rakennusala - oli kolmisen tonnia sillon.
Parin vuoden päästä se pinnote lohkes lämpäreinä irti tiilistä. Sen firman ukot haki näytteitä, ja esitti, että antaa kuivua vielä vuos, ja sitten pinnotettaan uudestaan. Tulivat tekemään, ja totesivat itekin, ettei tuu kestämään, tiili on ihan haperoa siellä alla. Sitten se tehnyt firma siirty uusille omistajille...
Viime kesänä - aika rauhallisen neuvottelun jälkeen uusien omistajien edustajan kanssa - sovittiin, että vanha katto puretaan, tehhään uus tiilikatto tilalle. Sille sovittiin pienen väännön jälkeen hinta, ja siitä hinnasta vähennettiin se turha päällystys. Makso se silti paljon... Syksyllä kävivät tekemässä uuden tiilikaton. Oisin muuten vaihtanu peltikattoon, mikä ois muuten maksanu viime kesänä enemmän ko se tiilikatto, mutta talo on tällä välin jatkunu autokatoksen verran, ja siinä on tiilikatto. Nyt on talossakin edelleen tiilikatto, ihan uus. Mutta kyllä sen meillä käyp mökkitalkkarifirma syksysin pesemässä ja harjaamassa tarvittaessa, ja samalla vaihetaan rikkoutuneet tiilet, jos löytyy. Nykysin joutuu kameraa silmällä pitäessä joko istumaan tai nojaamaan johonkin, että kestää pystyssä, eli katolle en mee ite tekemään enää mitään. Varatiiliä tuli jonniinverran jemmaan.
Jokainen katto, minkä omistat, aiheuttaa omat murheensa. Vanha anttolalainen sananlasku, eli kapitalismin kirous. Suosittelen peltikattoa... puuvajassa on 28 vuotta vanha peltikatto, mitä ei oo pesty, ei harjattu, ei puhallettu, ja on taatusti metsässä puitten alla, eikä siinä oo minkäänlaista vikaa... ei huolenhäivää! Tai ropisee se sateessa enemmän ko tiilikatto, mutta ei siellä vajassa niin paljoa tuu aikaa vietetyks.
jaakkovaakko
