Kiitoksia kehuista; ne aina lämmittää!
Luontokuvaus on samanlaista hommaa ko moottoripyörän korjaus tai entisöinti; kokemus, tieto ja hyvät työkalut auttaa aina. Nykysissä kameroissa on valtavan nopeat sarjakuvatoiminnot, hahmontunnistuksella toimivat tarkennukset, ja paljon muuta apuvälinettä. Tosin ne on sitten aika monimutkasia vehkeitä opetella ees osaa toiminnoista käyttämään. Sarjakuvauksella voip poimia just sen oikian kuvan, mutta sen vastapuoli on, että on lisäks ne tuhat ei-oikeeta hetkee siellä muistikortilla, ja ite pittää sieltä valkata.
Kokemus ja tiedonkerääminen on kuitenkin oleellisin asia, nii moottoripyörien laitossa kuin valokuvauksessakii. Elikot aika vähän viettää aikaa autotallissa tai netissa; enimmäkseen ettivät itelleen sapuskaa valveillaolonsa ajan. Ja tapojensa orjia ovat, niiko myökin. Tarjoomalla sapuskaa, seuraamalla käytöstä, annat sattumalle aika paljon enemmän mahollisuuksia tarjota oivallista kuvaushetkeä.
Esimerkiks viime kesänä istuin puutarhakeinussa ilman kameraa, ja seurasin kimalaisten käyntiä tuoksuvatukan kukissa. Mennee mesisaaville, ja kun saavi on tyhjä, lentää takaperin 10 senttiä kukasta pois, on lyhyen hetken siinä paikallaan, ja sitten lähtee ettimään seuraavaa mesisaavia. No avot, oot valmiina sitä hetkeä varten, kun se on paikallaan siinä melkein kukan vieressä, ja otat kuvan!
Silti, oikein Pekka arvelit, että aikaa menee ja ruutuja tulee; onneks tuo digifilmi on aika edullista!
Oiskos nyt seitsemisen vuotta ollut valokuvaus aika iso harrastus. Oon huomannu, että esimerkiks hyvä potrettikuva moottoripyörästä ei sekään synny sattumalta. Mistä tullee valot, mitä on taustalla. Kun ottaa paljon kuvia, joukkoon saattaa osua joku aika mukava, ihan itestään...
jaakkovaakko