Kevyitä multia motoristille, ikäviä juttuja nämä.
Noista muutamasta tarinasta - tuosta yhdestä haastattelusta ja itse onnettomuuden uutisoinnista - kuitenkin nousee minulle jossain määrin vastenmielinen kuva kyseisen motoristin suhtautumisesta harrastukseensa. Sen kuvanhan on toki luonut pääasiassa lehtihaastattelun kirjoittanut toimittaja, eikä totuusarvosta ole mitään käsitystä.
Mutta, ilman sarvia ja hampaita. En ole koskaan ymmärtänyt älyttömistä ylinopeuksista puhumista tai niillä kehumista, pyörien kiihtyvyyksien ja huippunopeuden arvostusta kiilto silmissä silloin, kun puhutaan moottoripyöristä liikennevälineinä. Kilparadat, suljetut olosuhteet, missä ei tule ketään vastaan ja kaikki mukanaolevat tiedostavat tai heidän pitäisi tiedostaa riskit, on toinen asia. Kaikki ne moottoripyöräkilpailijat, joiden kanssa olen kulkenut kilpailureissuja yhdessä, ovat olleet tavanomaista huomattavasti tunnollisempia, tarkempia, ja huolellisempia liikenteessä liikkuessaan; menemisen vimma on purettu kilparadoilla. Eikä sitä paitsi sielläkään päättömänä riskinottona, vaan omien rajojen yläkantilla kulkemisena.
Mahdoton on minun kuvitella, että näiltä tuntemiltani moottoripyöräilijöiltä yhdeltäkään karkaisi pelit lapasesta maantieliikenteessä liikkuessaan, kun päätön riskinotto ei vain yksinkertaisesti kuulu niihin ympyröihin.
Niinkuin sanoin, ajatuksenjuoksu lähti noista muutamasta tekstistä, eikä niiden totuusarvosta ole mitään tietoa. Pena saattaa miehen tuntea enemmän henkilökohtaisella tasolla, tai ketkä hänen kanssaan ovat reissuja tehneet, tietävät toisen tason totuudesta. Ja joka tapauksessa, ikävä tuollaisia uutisia on lukea aina.
Kuten sanoin, kevyet mullat, lepää rauhassa!
Jaakko Latvanen
